Ulkomaat

Analyysi: Lopettaisiko Putinin puhelinsoitto Syyrian sodan?

Aikaraja Syyrian taistelujen lopettamiseksi umpeutuu ensi yönä. Voiko Münchenissä sovittu tulitauko toteutua, kun Syyrian verisessä sisällissodassa on niin monta osapuolta eikä sota tunnu olevan enää kenenkään hallinnassa, kysyy Ylen ulkomaantoimittaja Heikki Heiskanen.

Assad ja Putin kättelee.
Syyrian presidentti Bashar al-Assad ja Venäjän presidentti Vladimir Putin. Kuva: Sergei Karpukhin / EPA

Britannian ulkoministeri Philip Hammond näyttää ajattelevan, että Venäjän presidentti Vladimir Putin voisi päättää Syyrian sisällissodan yhdellä puhelinsoitolla.

– Lähteekö Assad vai jääkö, riippuu viime kädessä siitä, ovatko venäläiset valmiita käyttämään vaikutusvaltaansa hänen syrjäyttämisekseen? Sanoin jo viime vuonna alahuoneessa, että tällä planeetalla on yksi mies, joka voi lopettaa Syyrian sisällissodan puhelinsoitolla. Hän on herra Putin, Hammond sanoi BBC1:n haastattelussa sen jälkeen kun Münchenissä oli sovittu Syyrian tulitauosta.

Alun perin lännessä ajateltiin, että Syyrian sotaan lähtiessään Venäjä sotkeutuisi samanlaiseen hetteikköön (quagmire) kuin Neuvostoliitto 80-luvulla Afganistanissa.

Venäläinen pommikone SU-24M lähdössä lentoon Hmeymimin lentotukikohdasta, Syyriassa.
Venäläinen pommikone SU-24M lähdössä lentoon Hmeymimin lentotukikohdasta Syyriassa. Kuva: Alexander Kots / AFP

Kun presidentti Bashar al-Assadin joukot ja näiden shiialiittolaiset Venäjän raskaiden ilmaiskujen tuella aloittivat hyökkäykset kapinallisalueiden huoltoreittien katkaisemiseksi Aleppon alueella, läntisten arvioiden sanamuodot alkoivat muuttua.

Alkoi kuulostaa siltä, kuin Venäjä pyörittäisi yksin Syyrian konfliktia.

Venäjä on kuitenkin vain yksi pelaaja monitasoisessa sodassa. Syyrian sisällissota oli pitkälti neljännellä vuodellaan, kun Venäjä aloitti sotatoimet Syyriassa viime vuoden syyskuussa.

Assad taistelee eloonjäämisestään

Venäjällä on vaikutusvaltaa liittolaiseensa, mutta Assad tuskin on valmis astumaan sivuun vain Venäjän iloksi.

Syyrian presidentti Bashar al-Assad hymyilee. Hänellä on tumma puku.
Syyrian presidentti Bashar al-Assad havittelee yhä koko maata kontrolliinsa. Kuva: Saudi Press Agency / EPA

Assadin hallinto taistelee eloonjäämisestään. Se on yhä enemmän tukeutunut puolisotilaallisiin joukkoihin, jotka eivät välttämättä lopettaisi taistelua, vaikka viralliset valtiolliset rakenteet murtuisivat sisällissodan paineissa.

Hallintoon kytkeytyneet vähemmistöt, erityisesti Syyrian alaviitit, pelkäävät kostoa, jos kapinalliset pääsevät voitolle.

Assadilla on muitakin liittolaisia

Jos Venäjä vetäisi tukensa Assadilta, hallinto joutuisi erittäin vaikeaan tilanteeseen. Sillä olisi kuitenkin merkittäviä alueellisia liittolaisia, joille on suorastaan elintärkeää säilyttää Syyriassa itselleen suotuisa hallinto.

Venäjälle Syyria on kaukainen sota, kun taas shiiajohtoinen Iranin islamilainen tasavalta käy Syyriassa tärkeää alueellista valtakamppailua, jossa sen merkittävimpänä vastapelurina on öljyvauras sunnimonarkia Saudi-Arabia.

Vihreäpukuiset sotilaat kantavat arkkua. Arkkua ympäröi tiivis väkijoukko. Kauempana näkyy puita. Väkijoukon keskellä taaempana näkyy myös toinen arkku.
Iranin vallankumouskaartin jäsenet kantavat sotilaiden arkkuja. Sotilaiden kerrotaan kaatuneen Syyriassa, jossa he olivat avustamassa hallituksen joukkoja. Kuva: EPA

Iranin ja Saudi-Arabian suhteet ovat nyt sen verran tulehtuneet, että ristiriidat tuskin loppuisivat, vaikka Venäjä vetäytyisi taka-alalle.

Assadin hallinnon tukena taistelee Libanonin shiialaisen Hizbollah-järjestön taistelijoita. Hizbollahille Syyria on keskeinen liittolainen, sillä Syyria on kanavoinut Iranin tukea Hizbollahille.

Sunnijohdossa oleva Syyria tekisi Hizbollahin aseman Libanonissa erittäin tukalaksi.

Sekä Iran että Hizbollah ovat lähettäneet sotilaitaan Syyriaan ja kärsineet myös tappioita sodassa. Ne ovat sitoutuneet sotaan paljon tiukemmin kuin Venäjä, joka yrittänee rajata toimensa ilmaiskuihin.

Lisäksi naapurimaan Irakin shiiajohtoinen hallitus on ollut taipuvainen pitämään hyviä välejä Iranin johtamaan liittoumaan.

Sponsorit tuskin katsoisivat sivusta

Toisaalta ei ole odotettavissa, että Syyrian kapinallisia tukeneet alueen valtiot vain katsoisivat sivusta Assadin joukkojen voittoa. Saudi-Arabia, Turkki ja Qatar ovat panneet peliin paljon resursseja ja arvovaltaa.

Turkista ja Saudi-Arabiasta on jo kuulunut viestejä, että maat voisivat ryhtyä Syyriassa maaoperaatioon äärijärjestö Isisiä vastaan.

Operaation todellinen tarkoitus olisi tukea Assadin hallintoa vastustavia kapinallisia.

Saudi-Arabian huomiota ja resursseja on kuitenkin vienyt Jemenin sisällissota, jossa se tukee sotilaallisesti hallitusta huthikapinallisia vastaan.

Saudien erikoisjoukkoja on kahdessa rivissä suuren julisteen edessä. Sotilailla on kädessään rynnäkkökivääreitä, yllään mustat paidat, maastokuvioidut housut, kypärät, suojalasit ja kasvonaamiot. Julisteessa taustalla on kuva prinssi Mohammed bin Naif Abdulazizista, joka on maan sisäministeri.
Saudi-Arabia on ilmoittanut, että se voisi lähettää sotilaitaan taistelemaan Syyriaan äärijärjestö Isisiä vastaan. Kuva: Saudi Press Agency / EPA

Kapinalliset joutuisivat selvittämään välinsä

Vaikka Assadin hallinto kaatuisi, todennäköisesti välienselvittely Syyriassa jatkuisi. Siellä on lukuisia kapinallisryhmiä ja niiden vaihtelevia liittoumia. Kapinallisten keskinäiset yhteenotot ovat mahdollisia jo nyt.

Eri ryhmittymillä on ollut takanaan eri sponsoreja. Vaikutusvallasta ovat kilpailleet muun muassa Saudi-Arabia, Turkki ja Qatar.

Assadin vahvistuminen Venäjän tuella on ehkä viime aikoina yhdistänyt kapinallisten rivejä, mutta ei ole lainkaan varmaa, etteivätkö eri ryhmät kohdistaisi aseitaan toisiinsa, jos Assadin hallinto yhtäkkiä kaatuisi.

Näin kävi Libyassa Muammar Gaddafin jälkeen.

Turkin huolena kurdien vahvistuminen, Isis kaikkien kohteena

Syyrian pohjoisosan kurdi partioi Kobanessa.
Syyrian kurdien YPG-järjestöön kuuluva nuorukainen partioi Kobanessa, Pohjois-Syyriassa. Kuva: Sedat Suna / EPA
Itsehallintoa tavoittelevat kurdit ovat konfliktin aikana onnistuneet ottamaan hallintaansa merkittävän alueen Syyrian pohjoisosasta. Syyrian sunnienemmistöä edustavat kapinallisryhmät eivät välttämättä katso tätä hyvällä.

Kurdien vahvistuminen huolestuttaa myös naapurissa olevaa Turkkia, joka on jo tulittanut kurditaistelijoiden asemia rajansa yli. Se saattaa myös suunnitella maaoperaatiota kurdeja vastaan.

Lisäksi jäljellä olisi yhä julmaotteinen äärijärjestö Isis, jota vastaan kaikki muut Syyrian konfliktin osapuolet ovat vakuuttaneet taistelevansa.

Yhdysvallatkaan ei ole pelkkä sivustakatsoja

Yhdysvalloilla on ollut ristiriitainen suhde konfliktiin. Presidentti Barack Obaman hallinto on ollut selvästi haluton suurimittaiseen sotilaalliseen väliintuloon. Obama ei halua Syyriasta uutta Afganistania tai Irakia.

Toisaalta Yhdysvallat ei ole vain katsonut tilannetta sivusta, vaan se on vaihtelevalla menestyksellä aseistanut ja kouluttanut Syyrian kapinallisia.

Presidentti Barack Obama.
Yhdysvaltain presidentti Barack Obama ei ole halunnut Syyriasta uutta Afganistania tai Irakia. Kuva: Christophe Petit Tesson / EPA

Pentagon alkoi pyörittää suurin fanfaarein 500 miljoonan dollarin koulutusohjelma Jordaniassa ja Turkissa, mutta ohjelma osoittautui sudeksi, kun Yhdysvallat onnistui kouluttamaan vain kourallisen kapinallistaistelijoita, ja näidenkin aseistusta ja kalustoa päätyi Jabhat al-Nusran, al-Qaidan Syyrian haaran, käsiin.

Yhdysvaltain Syyrian-politiikan kompastuskivi on jatkuvasti ollut, keitä ovat niin sanotut maltilliset kapinalliset, joiden kanssa Yhdysvallat voi tehdä yhteistyötä. Rajanveto on vaikeaa, koska Syyrian kapinallisryhmät muuttuvat koko ajan.

Samaan aikaan Yhdysvaltain keskustiedustelu CIA on kaikessa hiljaisuudessa järjestänyt Syyrian kapinallisille aseita Turkin ja Saudi-Arabian avustuksella.

Amerikkalaislehdet: Vetivätkö USA:n aseet Venäjän sotaan?

The Washington Post -lehti pohti lokakuussa, vetivätkö Yhdysvaltain Syyriaan toimittamat aseet Venäjän mukaan konfliktiin.

Lehden mukaan Yhdysvaltain kapinallisille toimittamilla BGM-71 TOW-panssaritorjuntaohjuksilla oli merkittävää rooli Luoteis-Syyrian taistelukentällä – jopa siinä määrin, että ohjuksia kutsuttiin nimellä "Assadin kesyttäjä" (Assad tarkoittaa leijonaa).

TOW-panssarintorjuntaohjus.
Yhdysvaltain merijalkaväen sotilas TOW-panssarintorjuntaohjuksen laukaisualustan kanssa Etelä-Afganistanissa. Kuva: Dave Martin / EPA

Lehden lähteiden mukaan ei ole sattumaa, että Venäjän ensimmäiset iskut kohdistuivat ensisijaisesti alueille, joissa kapinallisilla oli käytössään tätä panssaritorjuntakalustoa.

Myös The New York Times -lehti kirjoitti, että Yhdysvaltain aseistus on muuttamassa Syyrian sodan Yhdysvaltain ja Venäjän sodaksi välikäsien kautta (proxy war).

Ilmatorjunta-aseistusta Syyrian kapinallisille ei kuitenkaan ole vielä uskallettu toimittaa.

Yhdysvallat liittolaismaineen käy Syyriassa ja Irakissa ilmasotaa äärijärjestö Isisiä vastaan, ja tehokkaan ilmatorjunnan päätyminen vääriin käsiin olisi aivan liian suuri riski.

Tämä on toisaalta jättänyt kapinallisalueet haavoittuvaisiksi Syyrian hallituksen ja Venäjän ilmaiskuille.

Suurvaltakilpailua alusta alkaen

Syyrian sodan ratkomista on alusta alkaen varjostanut suurvaltojen kilpailu.

YK:n ja Arabiliiton erityislähettiläänä kriisin ratkomista yrittänyt Kofi Annan varoitti vuonna 2012, että keskinäinen syyttely ei riitä konfliktin ratkaisuun.

– Jos he jatkavat tätä tuhoisaa kilpailua, kaikki häviävät, Annan sanoi The Guardian -lehden haastattelussa heinäkuussa 2012.

Turhautunut Annan jätti tehtävän elokuussa.

Kofi Annan.
YK:n entinen pääsihteeri Kofi Annan yritti Syyrian kriisin ratkaisemista, mutta luopui tehtävästä. Kuva: Nabil Mounzer / EPA

Presidentti Martti Ahtisaaren The Guardianille antaman haastattelun mukaan länsimaat torjuivat Venäjän helmikuussa 2012 tekemän tarjouksen Assadin astumisesta syrjään, koska uskoivat Assadin kaatuvan pian muutenkin.

Venäjä on kiistänyt tarjonneensa missään vaiheessa Assadin eroa.

– Venäjä ei harrasta hallinnonvaihtoja, presidentin edustaja Dmitri Peskov sanoi.

Syyrian mureneminen ruokkii kierrettä

Kuvaavaa Syyrian konfliktille on, että keskusteluja kriisin ratkaisusta käydään usein suurvaltojen kesken, käytännössä ilman syyrialaisedustusta. Näin oli Münchenissäkin.

Suurvaltatapaamiset voivat kuitenkin olla pahasti irrallaan taistelukentän todellisuudesta.

Syyrian yhteiskunta on pirstoutumassa yhä pahemmin ja se syventää sotaa, varoittaa Syrian Center for Policy Research -tutkimuslaitos äskeisessä raportissaan.

Esimerkiksi sodan eri osapuolet rakentavat itsenäisiä taloudellisia yksiköitä.

Vapaan Syyrian armeija (FSA) taistelijoita Aleppossa marraskuussa 2012.
Kuva: Carlos Palma / EPA

Kun aseellisilla ryhmittymillä on taloudelliset intressit jatkaa sotaa, sisällissodan lopettamiseen tarvitaan enemmän kuin yksi puhelinsoitto.

Tuoreimmat aiheesta: Ulkomaat

Pääuutiset

Tuoreimmat

Muualla Yle.fi:ssä