Kotimaa

Arabian tuotanto siirtyi kuppi kupilta Aasiaan – pääluottamusmies kertoo viimeisestä talvesta tehtaalla

Myös Kariveden työt loppuvat tänä keväänä.
Tehtaalla kuvaamista rajoitettiin pääluottamusmies Tuula Kariveden ja tämän kollegan toimistoon. Kuva: Elina Hiltunen/ Yle

Näinä maaliskuun arkipäivinä eletään poikkeuksellista aikaa Arabian keramiikkatehtaalla Helsingissä. Tehdastyöntekijöiden viimeinen työpäivä oli perjantaina. Tehtaan pitkäaikainen pääluottamusmies Tuula Karivesi kertoi ajatuksistaan suomalaisen käsityötaidon alasajon kynnyksellä.

Vuosikymmenien kerrostuma. Näin voi kuvailla tämän piskuisen työhuoneen, entisen taukohuoneen, sisustusta Arabian keramiikkatehtaalla.

Yhdellä seinällä on Helsingin keramiikkatyöntekijöiden ammattiosaston seinävaate 1940-luvulta, vitriinikaapissa neuvostoaikojen lahjoja lasitehtaiden ay-väeltä ja Puolan presidenttiparilta. Toiselle seinälle on kiinnitetty koristekirves. Nurkassa lepää pesäpallomaila.

– Henkilökunnan virkistyspäiviä varten, tehtaan työntekijöiden pääluottamusmies Tuula Karivesi, 56, hymyillen tarkentaa mailan käyttötarkoitusta.

Samalla ovensuuhun on tupsahtanut jälleen yksi työkaveri kyselemään Kariveden vointia. Siihen ei ole aiemmin päässyt tottumaan. Kariveden rauhallinen, jämäkkä ja luottamusta herättävä olemus on pikemmin kutsunut työkavereita purkamaan huoliaan.

Mutta nyt kaikki muuttuu.

Tehtaalla Karivesi on ollut töissä 18 vuotta, ja näistä suurimman osan hän on toiminut pääluottamusmiehenä. Takana ovat viidet yt-neuvottelut, joista viimeiset päättyivät syksyllä. Neuvotteluiden lopuksi emoyhtiö Fiskars kertoi, että 142 vuotta suomalaista keramiikkaperinnettä riittää: tehdas suljetaan.

Valtaosalla tehtaan työntekijöistä viimeinen työpäivä oli perjantaina. Karivesi siivoaa nyt kirjaimellisesti nurkista historiaa, mutta palataan tähän tuonnempana.

“Päätös oli tehty, vaikka sitä ei koskaan myönnetä”

Omistajat olivat aiemmin päättäneet lopettaa Rörstrandin tehtaan Ruotsissa ja Nuutajärven lasitehtaan kotimaassa sekä siirtää Arabian tehtaan tuotantoa ulkomaille. Viime vaiheessa Helsingissä valmistettiin enää joitain lautasia ja vateja sekä tehtiin loppukoristelua. Eivät Paratiisit, Kokot ynnä muut sarjat mihinkään katoa, mutta tuotantoa keskitetään Aasiaan, pääosin Thaimaahan. 

Fiskarsin WWRD-kauppa viime kesänä vahvisti Kariveden kutinan oikeaksi.

– Siinä kohtaa sanoin, että tämä on ihan selkeästi merkki siitä, että meidät poljetaan maan alle.

Fiskars osti muiden muassa klassisesta Wedgwood-brittibrändistä tunnetun WWRD-luksusyhtiön ja sai valikoimaansa lisää keramiikkaa, “hienompaa kuin Arabian”, Tuula Karivesi toteaa. Työnantaja ei voinut myöntää Arabian tehtaan sulkemisaikeita, yt-laki niin edellyttää, mutta kaikki oli valmisteltu ennalta.  

– Päätös on jo tehty, vaikka sitä ei koskaan tulla myöntämään. En enää jaksa ajatella mikä olisi voinut riittää tehtaan säilyttämiseksi. Meille ei annettu pelinappuloita yt-neuvottelupöydässä, Karivesi huokaisee raskaasti.

Tuutikki-muumimuki ja kulhoja
Näiden tuttujen mukien valmistus siirrettiin jo aiemmin ulkomaille. Kuva: Nina Keski-Korpela / Yle

“En osaa sanoa, onko yhtiö ajatellut asiaa syvällisesti”

Kun katsotaan vain numeroita, tehtaan sulkeminen oli oikea ratkaisu: kannattavuuden kanssa on ollut niin ja näin. Järkipäätökseltä näyttää myös tuotannon siirtäminen pois Euroopan perukoilta lähemmäs kasvavaa asiakaskuntaa Aasiassa. Vai mahtuuko suomalaisten kaappeihin enää yhtään uutta Teema-astiaa? 

On kuitenkin olemassa myös jotain näkymätöntä, mittaamatonta, brändiksi tai hengeksi kutsuttua, mistä kuluttaja haluaa maksaa lisähintaa. Se ehkä katoaa Arabian tuotemerkistä samalla, kun Karivesi viimeistä kertaa lyö yhteen työhanskansa, joista keramiikkapöly nousee ilmaan hävitäkseen melkein huomaamatta jonnekin. 

– Luulen, että aika monen kuluttajan mielipide tulee olemaan ainakin jonkun aikaa se, että voin valita muutakin kuin Arabia-brändillä olevaa. En osaa sanoa, onko yhtiö ajatellut asiaa syvällisesti, Karivesi muotoilee.

Tämän enempää Tuula Karivesi ei yhtiön ylintä johtoa eikä omistajia arvostele, vaikka ehkä voisi. Myös pääluottamusmiehen työt loppuvat tähän kevääseen.

“Ajattelin, että kuinka antiikkista täällä on”

Kariveden toimiston ovi käy taas. Työntekijällä on asiaa. Samaan aikaan toimiston ulkopuolella, valmiiden muumimukien ja koristelua odottavien sokerikkopinojen lomassa on alkamassa fysioterapeutin vetämä taukovoimistelu. Joustoa polviin ja ravistellaan aluksi vasempaa olkapäätä kohti lattiaa, fysioterapeutti opastaa.

Kourallinen eri ikäisiä naisia ryhtyy hommiin.

Tuolla taustalla on yli sata metriä pitkä polttouuni, jossa on kiinnittynyt lasite myös Kariveden viimeistelemien kuppien pintaan. Ammattikielellä hänen työtehtävänsä oli “riippausta”: koneella muovattavaan kuppiin liitettiin korva ja sen liitoskohta siistittiin. Keramiikkatyöntekijäksi tehtaalle palkattu Karivesi valmisti esimerkiksi Teema-mukeja.

– Aluksi kun tulin tänne, oli sellainen tunne, että kuinka vanhanaikaista, antiikkista täällä on. Oli hyvin paljon käsityövoimaa. On edelleen, koska kaikkea, esimerkiksi lajittelua ei voi koneellistaa.

Käsipareja oli tuolloin vuosituhannen vaihteessa käytössä nelisen sataa, nyt noin 130. Tehtaan alkuaikoina monikertaisesti.

Elävän arkiston poimima video vuodelta 1943 Video: Yle

"Ei ole arvo, että töitä tehdään sitoutuneesti"

Takaisin tähän vuoteen. Työntekijä on saanut asiansa hoidettu Tuula Kariveden kanssa. Kuluu minuutti, useita minuutteja. Asiallisen Kariveden silmiin on noussut kosteutta, mutta vain kosteutta. Hän vetää henkeä ja korjaa ryhtiään. 

– 142 vuotta tuli tehtaalla viime lokakuussa täyteen. Arabian tehdas on ollut täällä, mutta emme tee tuotantoa enää tämän vuoden lokakuussa. Historia loppuu meiltä tähän.

– Se ei ole arvo täällä, että töitä tehdään sitoutuneesti. Olemme olleet ylpeitä meidän tuotteista ja tuotannosta. Se ei vaan riitä, Karivesi sanoo ja alkaa kertoa käytännön asioista.

Työeläkeyhtiö Varmalta vuokratun kiinteistön siivoustöissä on löydetty unohdettuja taide-esineitä. Niiden lajitteluun kuluu osa Kariveden jäljellä olevista päivistä pääluottamusmiehenä.

– En vielä tiedä omasta tulevaisuudestani. En edes tiedä koska minulla on viimeinen työpäivä, koska jään tänne kunnossapidon ja työsuojeluvaltuutetun sekä muutaman toimihenkilön kanssa purkamaan tehdasta.

Taide-esineet luovutetaan todennäköisesti Designmuseolle. Osa koneista ehkä myydään, osa puolestaan päätynee rautaromuksi.

Kotiin jää sentään runsas valikoima Arabian tuotteita, eikä Karivesi aio niistä luopua. Leikillisesti voisi sanoa, että kyse on ammattitaudista.

– Runo- ja Lumi-sarjat ovat erityisiä suosikkejani. Teema on arkikäytössä. Minulla on jopa vanhemmilta perittyä vihkikalustoa. Arvostan Arabian tuotteita, ennen kaikkea niitä, jotka on tehty täällä Suomessa.

“Käyn unissanikin asioita läpi”

Pääluottamusmies Karivesi on tuntenut muutoksen myös “poskilihoissaan”.  Apua hän on hakenut hierojalta ja purukiskosta, joka tosin on jo aiempien yt-kierrosten peruja. Intoa ei ole riittänyt lenkkeilyyn saati kutomiseen.

– Minulla on yleensä hyvät unenlahjat, mutta nyt käyn myös unissanikin näitä asioita läpi.

Onneksi on noin puolentoista vuoden ikäinen ihana lapsenlapsi, Leo, Karivesi sanoo ja samalla suupielet alkavat kääntyä ylöspäin. Silmät kiiltävät jälleen, mutta nyt ilosta.

Tuoreimmat

Muualla Yle.fi:ssä