Arktisten alueiden öljyntorjuntasopimus saa ankaraa arvostelua osakseen. Ympäristöjärjestö Greenpeace sanoo, että sopimus ei tuo mitään uutta nykyisiin lähes olemattomiin valmiuksiin torjua vakavaa öljyonnettomuutta pohjoisessa luonnossa.

Arktisen neuvoston ympäristöministerit käsittelevät öljyntorjuntasopimusta tänään tiistaina Jukkasjärvellä Ruotsissa. Sopimus on määrä allekirjoittaa ulkoministerikokouksessa toukokuussa.

Arktiseen neuvostoon kuuluvat Yhdysvallat, Venäjä, Kanada, Ruotsi, Tanska, Norja, Islanti ja Suomi.

Ilmaston lämpeneminen on helpottanut pääsyä pohjoisten luonnonvarojen äärelle niin, että nyt  lähes kaikki isoimmat öljy-yhtiöt suunnittelevat öljynporausta arktisilta alueilta lähitulevaisuudessa.

Yli kymmenesosan maailman löytymättömistä öljyvaroista ja kolmanneksen kaasuvaroista arvellaan sijaitsevan arktisilla alueilla.

Tästä syystä Arktisen neuvoston jäsenmaat päättivät pari vuotta sitten laatia yhteiset suunnitelmat öljyonnettomuuden torjumiseksi herkässä pohjoisessa luonnossa.

Öljyntorjuntasuunnitelma vuosi Reutersille

Öljyntorjuntasuunnitelma valmistui jo viime syksynä, mutta sitä ei ole annettu julkisuuteen. Nyt paperi on vuotanut uutistoimisto Reutersille ja ympäristöjärjestö Greenpeacelle, joka arvostelee sopimusta ankarasti.

Greenpeacen ohjelmajohtajan Tapio Laakson mukaan teksti on hyvin epämääräistä ja tyhjää.

Reutersin mukaan sopimuksen kouriintuntuvinta antia on velvollisuus ilmoittaa muille arktisille maille öljyonnettomuudesta 24 tunnin sisällä. Sopimus myös listaa vastuuviranomaiset onnettomuuden sattuessa.

Suomen puolesta neuvotteluissa mukana ollut ympäristöministeriön erityisasiantuntija Magnus Nyström ei myöskään pidä  syntynyttä sopimusta järin vahvana.

- Pitäisi panostaa paljon vielä ennaltaehkäisyyn. Tämä on hyvin pieni osa varautumista pahimpaan, Nyström pohtii.

Öljyntorjuntasopimus noudattaa yleisesti hyväksyttyä periaatetta siitä, että saastuttaja maksaa.

Tässä sopimuksessa ei kuitenkaan Reutersin mukaan määritellä yhtiöiden vastuullisuutta. Vaikuttaakin vahvasti siltä, että valtioiden neuvonantajina toimineet öljy-yhtiöt ja jäänmurtajafirmat ovat saaneet äänensä kuuluviin paremmin kuin kansalaisjärjestöt, joita neuvottelujen aikana on kuultu.