Takavuosien huippuaituri Arto Bryggare muistetaan mittavasta urheilu-urasta, mutta myös siitä, että hän ei häpeillyt näyttää tunteitaan kilpakentillä. Bryggare on iso mies, joka itki niin ilosta kuin pettymyksestä isoja kyyneleitä.

Suomalainen mies menee aina metsään itkemään, mutta mihinkäs menet tuhansien ihmisten katsellessa stadionilla.

- Arto Bryggare

Itkeminen ihmisten katsellessa televisioista ja stadionin lehtereiltä kuitenkin ahdisti takavuosien huippuaituria.

- Häpesin sitä jälkeenpäin aina tosi paljon, Bryggare toteaa.

- Suomalainen mies menee aina metsään itkemään, mutta mihinkäs menet tuhansien ihmisten katsellessa stadionilla, hän lisää.

Miehen itkuun ei oltu valmiita

Bryggare koki urheiluun liittyvät ilot ja pettymykset niin voimakkaasti, että itkua ei pystynyt pidättämään.

- Ei sillä tavalla aina ystäviä saanut. Kyllähän sitä haukuttiin ja sain paljon ilkkumakirjeitä itkemisistäni.

- Ehkä se helpotti niitä kirjeiden lähettäjiä. Minua helpotti se itku, hän kertoo.

Yksin tunnelissa

Päällimmäisenä Bryggarelle on urheiluvuosistaan jäänyt mieleen vuoden 1984 olympialaiset, joissa hän jäi täpärästi hopealle 110m aitajuoksussa.

Pettymys suorituksen jälkeen oli valtava, koska kultamitali oli selkeä tavoite. Kilpailun jälkeistä tilannetta kuitenkin helpotti se, että kisojen toimitsijat antoivat hänelle pari minuuttia aikaa koota itsensä.

- Oli helpottavaa Los Angelesin aitajuoksun jälkeen, kun sain olla yksin tunnelissa ja itkeä suruani. Sain vain pienen hetken itkemiselle, mutta se riitti purkamaan tuskan pois, Bryggare kertoo.

- Sitten kun marssin lehtimiesten eteen pystyin paljon koordinoidummin vastailemaan kysymyksiin, hän lisää.

Itkeminen sallittu

Bryggarekin tunnustaa, että ajat ovat muuttuneet. Miehet saavat itkeä vapaammin. Vieläkään itkemiseen kuitenkin liittyy häpeää.

Ei itkeminen miehille Suomessa vieläkään ole ihan yksinkertaista, mutta helpompaa se on.

- Bryggare

- Ei itkeminen miehille Suomessa vieläkään ole ihan yksinkertaista, mutta helpompaa se on.

- Se on fantastista, jos saa aidosti itkeä. Siitähän urheilussa on kyse. Urheilu on valtavaa tunnemerta. Siitä syystä urheilua seurataan, hän summaa.

Liikutuksen kyyneleet

Itkeminen ei ole jäänyt Bryggarella kilpakentille, vaan muun muassa Lontoon olympialaiset ovat saaneet veden kiertämään silmissä.

- Liikutuin olympialaisten 400 metrin aitojen palkintojenjaossa, kun kultamitalisti Felix Sanchez itki vuolaasti. Siinä purkautui kaikki se kymmenen vuoden yritys ja mittavat, mutta selätetyt vastoinkäymiset.

- Se on jännä reaktio. Siinä tulee sellainen myötähyväolo. Itkeminen on niin inhimillistä kuin mikään vaan voi olla.