Mutta kun minulta kysytään haluanko jatkaa lukemista, vastaan kernaasti kyllä ja maksan mielelläni kahdeksan euroa seuraavasta viidestä numerosta, vaikka ne olisivat kymmenen vuotta vanhoja. Kun tämä kahdeksan euron kysymys tulee vastaan riittävän monta kertaa, muutama satanen tulee nopeasti ja huomaamatta täyteen.

Useita palkintoja voittanut The Walking Dead -sarjakuva ja sen iPadille toteutettu inkarnaatio ovat totaalisen ainutlaatuista ja kallista herkkua. Ja kyllä, olen täysin koukussa.  Kun tarinaan on kertaalleen päässyt sisään, sen lukemisen lopettaminen on käytännössä mahdotonta. Myös lehden tekijät ovat olleet tästä varsin tietoisia: ensimmäinen numero ja sarjakuvasovellus ovat molemmat ilmaisia. 

Vaikka sarjakuvien lueskelu sähköisessä muodossa oli minulle vielä muutama viikko sitten täysin uutta puuhaa, huomasin viettäneeni suuren osan lomastani nenä liimattuna ruutuun. The Walking Dead oli sinänsä jo tuttu, että olin tutustunut sen maailmaan televisiosarjan ja varsin loistavasti toteutetun konsolipelin osalta. Sain silti yllätyksekseni huomata, että juuri digitaalisen sarjakuvan muodossa tarina oli parhaimmillaan, en vain olisi koskaan uskonut laittavani siihen niin paljon rahaa.    

Vielä en ole ehtinyt päättää, onko digitaalinen sarjakuvalehti tässä tapauksessa ylihinnoiteltu, sen kuitenkin tiedän, että tapa myydä tätä yhtä isoa sisältökokonaisuutta saa lukijan taatusti ostamaan joka ikisen koskaan julkaistun numeron. Digitaalinen numero on noin viisikymmentä senttiä halvempi kuin paperinen, mutta uskon silti vahvasti, etteivät sarjakuvan tekijät jää nuolemaan näppejään, puhumattakaan Applesta.    

Kun iPad ja muut tabletit aikanaan tulivat markkinoille, en suoraan sanottuna ollut kovinkaan innostunut. Oli hyvin vaikea nähdä mihin saattaisin läppärin ja älypuhelimen lisäksi tarvita tablettia, kyseessähän olisi ollut käytännössä ainoastaan uudenlaisesta ikkunasta Internetiin, vieläpä osittain suljetusta ikkunasta.

Tuovatko tabletit todella oikeasti elämäämme jotain uutta vai tekevätkö ne vanhoista asioista nauttimisesta ainoastaan mukavampaa ja helpompaa, ehkä sillai vähän siistimpää?

Myöhemmin opin, että tämä ei kuitenkaan täysin pidä paikkaansa: tableteille ja erityisesti iPadille on saatavilla useita räätälöityjä sovelluksia nimenomaan lukemisen alueella. Nämä sovellukset ovat myös muutamassa vuodessa menneet huikeasti eteenpäin. Kääntöpuolena sovelluksissa on tietysti teknisesti suljettu ympäristö, joka erottaa vaikkapa eri lehtien sovellukset avoimesta Internetistä. Sovelluksella ei siis jaeta artikkeleita kavereille Facebookkiin tai Twitteriin samalla tavoin kuin avoimessa verkossa, ei ainakaan sellaisenaan. Tämä seikka hiersi ainakin omaa tabletti-innostustani pitkään.  

On tosin ihan hyvä myös kysyä, onko tämä oikeasti edes relevanttia, kysymyshän on ainoastaan siitä, minkälaisten kehityssuuntien jatkumona tabletit ja tablettisovellukset milloinkin halutaan nähdä. Tabletit itsessään mahdollistavat myös ihan normaalin verkkoselailun, joten vaihtoehtoja varmasti on monenlaisia.  

Itse innostuin tabletissa sen uudenlaiseen käyttökokemukseen ja -tuntumaan erilaisia medioita selatessa. Ehkäpä myös tietyllä tapaa ladattavien sovellusten laadukkuuteen, joka tosin näkyy myös hinnoissa. Tabletti on käytännössä iso kosketusnäyttö, jota käytetään sormilla. Tämä taas ei itse asiassa ole kovinkaan kaukana kirjan tai lehden peruskäyttökokemuksesta, joten ei ihme, jos tablet-laitteet nähdään usein juuri painetun median luonnollisina teknisinä jatkumoina ja alustoina. Ei ihme, että sarjakuvan lukeminen iPadilla tuntuu niin luonnolliselta vaikka sisältö on tietysti lopulta se mikä ratkaisee.

The Walking Dead -sarjakuvien myötä oli mielenkiintoista huomata, miten jokin uusi innostava asia oli itse asiassa jotain sellaista, jota harrastin jo parikymmentä vuotta sitten. Nyt siihen oli vain tuotu hieman uusia vivahteita, mutta käytännössä kysymys oli täysin samasta asiasta: sarjakuvien lukemisesta.  Juuri tämä ajatus pisti kovasti pohtimaan, tuovatko tabletit todella oikeasti elämäämme jotain uutta vai tekevätkö ne vanhoista asioista nauttimisesta ainoastaan mukavampaa ja helpompaa, ehkä sillai vähän siistimpää.    

Jo varsin tuoreena käyttäjänä olen omalta kohdaltani saanut karvaasti huomata, että juuri tämä uusi käyttökokemus on saanut minut tuhlaamaan kohta kaksisataa euroa sarjakuvalehtiin.

Minulla ei tulisi mieleenkään tilata paperista The Walking Dead -sarjakuvaa tai bongailla sitä K-marketin lehtihyllyiltä. Ei tarvitse sitten kanniskella kasapäin paperia samaan divariin, johon toissa vuonna vietiin kaikki CD-levyt, DVD-elokuvat ja digiboksit. 

Kirjoittaja on vapaa toimittaja, joka tätä kirjoitusta viimeistellessään naureskeli ystävänsä Facebook-statukselle, jossa hän kertoi etsiskelleensä paperihesarin ylänurkasta kelloa.