Mutta sehän ei millään käy päinsä: näin kolmenkympin ylittäneenä identiteetti ei tahdo antaa periksi. Silti, kyllä se Lego Star Wars Millenium Falcon kiinnostaa ihan yhtä paljon kuin se kiinnosti 12-vuotiaana, jos sellaisia silloin oli vielä edes markkinoilla. Epäilenkin tulleeni huijatuksi, etenkin kun katson isoimpien Lego Star Wars -lelujen hinnastoa.

En ole näihin ainakaan vielä langennut, sen sijaan olen alkanut harrastaa kalastamista ja uistelua. Voin tuhlata useita satasia uusiin vieheisiin, kalastuslupiin ja uistelureissuihin ja keräillä samalla vaikkapa erilaisia jigejä. Kalastushan on klassisesti varsin miehinen harrastus tai ainakin vähintään urheilua. Yhtä lailla hyväksyisin itselleni moottoripyörä- tai autoharrastuksen: on paljon miehisempää ja aikuisempaa rassailla moottoripyöriä tai autoja kuin liimailla kasaan muovisia avaruusaluksia.

Eräänä päivänä selaillessani Vauva-lehden keskustelufoorumia huomasin ketjun, jossa muuan äiti oli erittäin huolestunut 11-vuotiaan poikansa innostuksesta ruotsalaiseen Minecraft-peliin. Vaikka huoli liittyi enemmänkin mukulan liialliseen ajankäyttöön tietokoneen parissa, sain jälleen huomata, että minulla on samanlaisia intressejä kuin 11-vuotiailla.

Itse välttelin tietoisesti Minecraftia aina siihen saakka, kunnes peli tuli muutama kuukausi sitten saataville konsolipuolelle. Välttelin, koska aikuisena minulla ei pitäisi olla liiemmin aikaa pelata konsolipelejä kahdeksaa tuntia illassa. Peliin lopulta langettuani sain kuitenkin huomata, että idealtaan tämä varsin järjetön ja käytännössä Lego-palikoista koostuva Minecraft aiheuttaa syvällistä riippuvuutta heti ensimmäisten pelituntien jälkeen, ihan myös näin aikuiselle miehelle.

Vaikka pelaaminen saattaa näyttäytyä joskus lapsellisena touhuna, ei sen aivojen viriliteettiä, luovuutta ja vuorovaikutustaitoja lisäävää vaikutusta saisi vähätellä.

Minecraftissahan ei varsinaisesti ole mitään juonta, ainoana suuntaa-antavana elementtinä on vuorokausirytmi: öiseen aikaan avoin pelimaailma täyttyy zombeista, nuolia ampuvista luurangoista, hämähäkeistä ja vahingossa koodausvirheestä syntyneistä “creepereistä”. Tästä johtuen yleensä pelin ensimmäisenä tavoitteena on oman pienen suojan tai talon rakentaminen, mutta siinäpä se onkin sitten. Tästä voidaankin sitten pelituntien lisääntyessä liikkua yhä vaativampien ja kunnianhimoisempien projektien pariin.

Yleensä ensimmäisen hökkelinsä pelaaja rakentaa helposti saatavilla olevista materiaaleista kuten maa-aineksesta, hiekasta, puusta tai kivestä. Peli tarjoaa kuitenkin laajan skaalan erilaisia materiaaleja ja niiden yhdistelmiä. Jotkut perinteisetkin materiaalit vaativat suhteellisen paljon säätämistä ja ruuvaamista, osa hienoimmista materiaaleista löytyy todella syvältä maan alta.

Esimerkiksi lasia voi tuottaa ainoastaan polttamalla hiekkaa. Lasin polttamiseen taas tarvitaan hiiltä, jota saa joko louhimalla tai polttamalla puuta. Polttamista varten taas tarvitaan uuni, jonka voi rakentaa kivestä. Lasipalatsin tai kasvihuoneen rakentaminen pitää pelaajan siis kiireisenä ainakin muutaman pelissä olevan parikymmentä minuuttia kestävän vuorokauden ajan.

Minecraftin todellisena suolana on tietysti se, että sitä voi pelata verkossa kavereitten kanssa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että pelaajilla voi olla yhteisiä rakennusprojekteja. Peli ei myöskään suoranaisesti ohjaa pelaajien väliseen keskinäiseen kilpailuun, vaan enemmänkin yhteistyön tekemiseen. YouTubea tai verkkoa selaillessa on helppo huomata, että pelin ympärille on kehittynyt täysin oma kulttuurinsa.

Minecraft on nerokas yhdistelmä tutkimusmatkailua, uusien asioiden löytämistä maan alta ja oman luovuuden viemistä aina äärimmäisyyksiin asti. Ironista muihin myynnillisesti kovan luokan peleihin verrattuna Minecraftissa on sen graafinen kökköys. Jos joku muistaa vielä Dire Straitsin Money for Nothing -musiikkivideon tietokoneanimaatiot, pelin graafinen ulkoasu on kutakuinkin sama. Valo, joka on pelissä itse asiassa hyvin keskeisessä asemassa, on toteutettu fysiikan lakeja mukaillen ja todella hienosti.

Länsimainen nuoriso aikuistuu yhä vanhemmassa iässä. Onneksi tutkimuksissa aikuisuuden mittareina pidetään työelämään siirtymistä, oman perheen perustamista ja muuttamista pois kotoa, ei pelaamista tai Legojen rakentelua. On kuitenkin muistettava, että hienoimpia asioita mitä uusi teknologia voi meille tarjota on nopeus ja sitä kautta vapautuva aika leikkimiseen ja pelaamiseen.  Ainakin itse haluan uskoa, että molemmat edelliset tekevät meistä yhä luovempia ja alttiimpia uusille hyville ja toivottavasti myös hyödynnettäville ideoille, olimmepa me sitten yksitoista tai kolmekymmentäyksi täyttäneitä.

Vaikka pelaaminen saattaa näyttäytyä joskus lapsellisena touhuna, ei sen aivojen viriliteettiä, luovuutta ja vuorovaikutustaitoja lisäävää vaikutusta saisi vähätellä. Siksi olisinkin vanhempana enemmän huolissani esimerkiksi lapseni televisionkäytöstä kuin pelaamisesta.

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Nokian yhteisömanageri