Käsiaseet on totuttu yhdistämään usein ampumaurheiluun. Pienikaliiberiset pistoolit ja revolverit ovat arkipäivää kuitenkin myös metsästyksessä; esimerkiksi pienpetojen luolapyynnissä käsiase on käytännössä välttämätön.

Käsiaseen saaminen metsästykseen ei kuitenkaan ole läpihuutojuttu. Lääkärinlausunnon ja viranomaishaastattelun lisäksi hakijan tulee toimittaa poliisille muun muassa todistus aktiivisesta harrastuneisuudestaan.

- Lain vaatima todistus on kirjallinen ja jonkun muun kuin hakijan kirjoittama. Sisällöltään ne ovat vaihdelleet. Jotkut esittävät saalispäiväkirjojaan, osalla on mukanaan metsätysseuran lausunto, ja ovatpa jotkut tuoneet valokuviakin saaliistaan lupahaastatteluun, komisario Risto Jääskeläinen Pohjois-Savon poliisista kertoo.

Vastuu siirtyy vapaaehtoisille

Ensi vuodeksi odotetun uuden lain myötä todisteluvastuu, eli käytännössä jopa satojen asiakirjojen vuosittainen kirjoittelu, on siirtymässä kokonaan vapaaehtoisvoimin toimivien riistanhoitoyhdistysten harteille. Tervon riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Jukka Korhosen mukaan asia ei ole aivan mutkaton.

- Tervolaisittain ajateltuna asia on kohtuullisen helppo, koska meillä on vain joitain satoja jäseniä ja jokainen tunnetaan henkilökohtaisesti. Mutta esimerkiksi kaupunkien riistanhoitoyhdistyksiin saattaa kuulua tuhansia jäseniä, eikä heitä varmastikaan kaikkia tunne. Se on varmasti ongelma.

Tervossa todistuksia on tähän saakka kirjoiteltu muutamia kymmeniä vuodessa. Isommissa yhdistyksissä kappalemäärä nousee helposti jopa satoihin. Tämä on monien vapaaehtoisten mukaan jo ajankäytöllisestikin melkoinen haaste.

Valitusten määrässä hurja nousu

Kiristyneiden aselupakäytäntöjen myötä myös lupapäätöksistä valittaminen on lisääntynyt. Viidessä vuodessa määrä on esimerkiksi Itä-Suomen kattavassa Kuopion hallinto-oikeudessa viisinkertaistunut.

Luvan saamisprosessi oli kunnan teknisenä johtajana toimivalle, riistanhoitotyötä pitkään tehneelle Korhosellekin erittäin hankala.

- Koin voimakasta vastustusta ja asenteellisuutta, ja luvan saminen kesti valituksineen puoli vuotta, mies muistelee.

Poliisi myöntää, että lupakysymykset ovat usein monitulkintaisia, ja linja voi olla eri puolilla maata hyvin epäyhtenäinenkin.

- Luparatkaisuun sisältyy aina harkintaa, ja koska me ihmiset olemme erilaisia, niin varmasti siinä kirjavuutta henkilöiden välillä on ollut, Jääskeläinen sanoo.

Harrastuksen toivotaan säilyvän

Tällä hetkellä esimerkiksi Pohjois-Savossa pienpetojen pyytäjiä on riistanhoitopiirin arvion mukaan tuhansia. Suomessa pienpetopyyntiin suorastaan kannustetaan, sillä siitä on hyötyä muun muassa luonnon alkuperäiseläimistölle. Metsästäjät toivovat, ettei arvokas harrastus kärsisi lain epäselvien soveltamisohjeiden vuoksi.

- Ainakaan se ei helpota tai edesauta sitä. Mutta toivottavasti se ei myöskään kohtuuttomalla tavalla näivetä sitä tai aiheuta haittaa, Korhonen vetoaa.