Elokuva

Asiantuntija tyrmää Talvivaara-elokuvan väitteitä: "Teoria uraanin pimityksestä elää sitkeästi"

Näinkö virkamiehet tekevät päätöksiä? Yritysjohtajat ovat ahneita despootteja, hirmuvaltiaita, euron kiilto silmissä? Talvivaaran vaiheita tarkkaan seurannut tietokirjailija ja toimittaja Marko Erola tyrmää kohuelokuvan Suomi-kuvan.

ilmakuvaa kaivosalueesta
Talvivaaran kaivos Sotkamossa. Kuva: Nordisk Film

Uusi Jättiläinen -elokuva pöyhäisee pintaan kuumat aiheet suomalaisen yhteiskunnan toimivuudesta tai sen irvikuvasta.

Yle uutiset kävi katsomassa pian ensi-iltaan tulevan Talvivaara-elokuvan. Elokuvaa on kuvattu aidoilla tapahtumapaikoilla Sotkamossa ja siinä esiintyy lukuisia tapahtumiin oikeasti vaikuttaneita henkilöitä.

kaksi miestä elokuvateatterin aulassa
Kuva: Yle

Saimme  mukaan Talvivaaran vaiheita tarkkaan seuranneen vapaa toimittaja ja tietokirjailija Marko Erolan.

Hänen odotuksensa elokuvasta olivat ristiriitaiset. Kirjailijalle tuotti vaikeuksia irtautua laajasta tietomäärästään kaivoksesta ja antautua elokuvan vietäväksi.

Jättiläinen on tehty elokuvan keinoin pitkälti tositapahtumien pohjalta. Toimittajat, kuten Erola, ovat tuottaneet elokuvalle paljon aineistoa, josta ohjaaja Aleksi Salmenperä ja käsikirjoittaja Pekka Pesonen taustajoukkoineen ovat paketoineet suomalaisittain harvinaisen poliittisen trillerin.

Elokuva sekoittaa faktaa ja fiktiota ja siinä hypitään vuodesta toiseen. Se alkaa takaumana menneistä vuosista, joten keskitymme myös joihinkin yksittäisiin elokuvan väittämiin tai faktoihin.

Mikä on se maan tapa ja tekijöiden tarjoama laaja korruptiovyyhti, joka tässä tapauksessa synnytti oikean Jättiläisen?

Talvivaaran isäntä sanelee

Jättiläisessä ympäristöluvitusta tekevä aluehallintovirasto on korruptoitunut valvova viranomainen, paikallinen Ely-keskus on taas kaivosväen vietävissä. Talvivaaran toimitusjohtaja Pekka Perä luottaa muun muassa viranomaisten luvitukseen kaivoksen alkuvaiheen rahoitusneuvotteluiden yhteydessä. Aluehallintoviraston johtaja puhuu kaivokselle myönnettävästä järjellisestä lupaehdotuksesta.

Perä on elokuvassa melkoinen karikatyyri.

– Totuus on valitettavasti paljon tylsempi. Elokuvan maalaamalla hyvä veli -teemalla ei ole pohjaa. Totuus on virhearvio päästöissä ja sen perusteella tehty ympäristölupa, Erola aloittaa katselun purkamisen. 

Talvivaaran isä Pekka Perä, jota elokuvassa näyttelee Jani Volanen, esitetään härskinä kaikki muut jyräävänä hahmona. Hänelle pehmittävät sanat muun muassa ympäristöstä laitetaan suuhun. Talvivaaran pitää olla 'big thing', iso asia euroissa tai ei mitään.

suojakypäräpäisiä miehiä metsässä
Elokuvan Pekka Perä katsomassa kaivoksen päästöjä ja juttelemassa virkamiehen kanssa niiden hoidosta. Kuva: Nordisk Film
Pekka Perä vakuuttaa elokuvassa moneen kertaan, että Talvivaaran pitää olla hyvä tarina. Pitää olla tarina, joka myydään sijoittajille ja jolla vakuutetaan Kainuu ja Suomi kaivoksen järkevyydestä.

Perä uskoo, että vaikeuksien kautta kaivoksesta saadaan moninkertainen tuotto. Konkurssi ei ole hyvä tarina.

– Perä on elokuvassa melkoinen karikatyyri. Vaikka hän on oikeastikin määrätietoinen, jopa itsepäinen, ei hän ole mikään totinen torvensoittaja. Hän oli optimisti, mutta ei antanut sijoittajille virheellistä kuvaa, Erola toteaa.

Kipsisakka-altaan rakenteet uhrataan elokuvassa rahantekoon.

– Kun kaivos aloitti, siellä oli ihan lainmukaiset kipsisakka-altaat, joihin liotuksen jätettä varastoitiin. On melkoisen härskiä väittää, että Perä olisi määrännyt rakentamaan altaat kiireessä huonosti.

Jälkiviisaasti voi todeta, että Talvivaaran olisi kanadalaisen asiakkaan toivomuksesta huolimatta kannattanut jättää uraanilaitos rakentamatta.

Uraaniepäilyt elävät vahvana

Korruptio kiteytyy elokuvassa paljolti kaivoksen uraanikysymyksen ympärille.

Ympäristöluvan myöntävän aluehallintoviraston kuvitteellinen päällikkö on tietoinen uraanin liuotuksesta jo alkuvaiheessa, mutta hänen alaisensa törmää asiaan yllättäen. 

Alainen saa tietoa asiasta Geologisen tutkimuskeskuksen kauniilta naistyöntekijältä.

– Tälle henkilölle en keksi esikuvaa. Teoria uraanin pimityksestä elää näköjään sitkeästi, vaikka poliisi on asian tutkinut eikä syytteitä nostettu.

– Jälkiviisaasti voi todeta, että Talvivaaran olisi kanadalaisen asiakkaan toivomuksesta huolimatta kannattanut jättää uraanilaitos rakentamatta. Sen osuus olisi parhaimmillaan ollut muutaman prosentin lisä liikevaihtoon. Uraanin takia ympäristöväki kääntyi kaivosta vastaan.

metsästäjä pellolla, toinen ampumatornissa
Lupia valmistelevat virkamiehet metsästysseurueen mukana. Kuva: Nordisk Film
Elokuvan yksi päähenkilö on aluehallintoviraston luvitustyötä tekevä virkamies, tuttavallisemmin Jussi, jota näyttelee Joonas Saartamo. Saartamolla on vastine oikeassa virastossa.

Elokuvassa hän painiskelee esimiehen, perheen, sukulaisten ja paljastuvien tosiasioiden keskellä.

– Hän on ollut oikeasti viraston työntekijöistä se, joka tuntee eri puolilta tulevaa painetta ja kohinaa. Hän on ollut oikeudessa tähtitodistaja Talvivaaraa vastaan. Talvivaara tarjosi virkamiehelle töitä, mutta jo ennen luvitusta eli vuosia aiemmin kuin elokuvassa.

ilmakuvaa kaivosalueesta
Talvivaaran laitokset. Kuva: Nordisk Film
Elokuvassa Talvivaara on jättiläismäisten ongelmien keskellä koko ajan. Uutta tekniikkaa ei oltu testattu, ei ainakaan tarpeeksi. Päästöjä ja vesiä valuu patojen läpi. Jättiläinen ei kyseenalaista siitä syntynyttä julkisuuskuvaa.

Erolan mukaan Talvivaaran ratkaisevat virhearviot tapahtuivat toiminnan alkuvaiheessa: tuotannosta kertyvien päästöjen ja ympäröivien vesien hallinnassa. Loppu on sitten kaivoksen omistajien ja viranomaisten reagointia. 

– Epäilen väitettä, että kaivosta ei olisi koskaan perustettu, jos arviot olisi tehty oikein heti alussa. Purkuputket olisi siinä tapauksessa suunniteltu jo varhaisessa vaiheessa eri tavalla ja eri paikkaan isompia päästöjä varten.

Tuoreimmat aiheesta: Elokuva

Pääuutiset

Tuoreimmat

Muualla Yle.fi:ssä