Vuoden Pohjois-Koreassa työskennellyt Annamari Raikkola sanoo lukeneensa maasta ennen lähtöään lähinnä maantieteellisiä faktoja, koska oikestaan kaikki uutisointi eristetystä Pohjois-Koreasta on hänen havaintojensa mukaan negatiivista.

- Ajattelin, että menen avoimin silmin katsomaan millaista siellä on, Raikkola kertoi Ylen aamu-tv:n haastattelussa.

Raikkolan ensimmäinen kokemus Pjongjangista oli, että liikenne on kaupungissa hyvin vähäistä. Autoja on vähän, ja ihmiset kävelevät paljon.

- Kaupoissa ei ole minkäänlaisia näyteikkunoita, neonvaloja tai mitään mistä voisi tunnistaa kaupan. Sama koskee ravintoloita. Ensimmäiset viikot ajattelin, etten ikinä löydä yhtään kauppaa täältä, mutta pikku hiljaa ne alkavat löytyä, Raikkola kertoo.

"Ihmiset tyylikkäästi pukeutuneita"

Hän kuvailee pjongjangilaisten olemusta sellaiseksi, josta köyhyys ei juuri näy.

- Ihmiset ovat hyvin pukeutuneita, erityisesti nuoret naiset ja lapset. Tosi kauniita vaatteita, he ovat tyylikkäästi pukeutuneita.

Raikkolan mukaan pohjoiskorealaiset kertovat yllättävän avoimesti elämästään, vaikka he kieltäytyvät puhumasta joistakin asioista.

Hän on kuullut myös paikallisten kokemuksista maan rajojen ulkopuolella. Raikkola kertoo jututtaneensa aiheesta esimerkiksi Kiinassa käynyttä kollegaansa.

- Kysyin miltä tuntui olla Pekingissä. Hän sanoi, että siellä on kaikenlaista, mutta onko se loppujen lopuksi hyvä, että siellä on sitä kaikkea, Raikkola jatkaa.

Matkustamisessa tiukat säännöt

Raikkola sanoo, että hallinnon  tiukka kontrolli vaikuttaa avustustyöntekijöihin, koska kulkemiseen tarvitsee luvat. Minnekään ei voi lähteä yllättäen, ja ulkomaalaiset tarvitsevat maasta poistumiseen viisumin, jonka saaminen kestää viikon.

Korealaisille itselleen matkussäännöt ovat erittäin tiukat.

- Kukaan ei pääse matkustamaan yksin. Kaksi naista tai kaksi miestä voi matkustaa yhdessä, mutta mies ja nainen eivät voi matkustaa yhdessä, hän kertoo.

Raikkola sanoo, että hänellä on välillisiä havaintoja ruokapulasta, joka on ollut paljon uutisissa. Hän kertoo nähneensä huonokuntoisia ihmisiä esimerkiksi maaseudun terveyskeskuksissa.

- Kun katsoo peltoja maaseudulla, niin kaikki työ tehdään käsin. Olen nähnyt vain muutaman traktorin, ja se tuntuu todella huimalta. Melkein kaikesta muusta on pulaa, paitsi työntekijöistä, hän sanoo.

Raikkola palaa kesän jälkeen Pohjois-Koreaan vielä vuodeksi.