Vuonna 2004 Vaasan kaupungin hakkuusuunnitelmaan kuului raitapaju, joka kurkotti kohti taivasta Kirkkopuistikolla sijaitsevan asuinrakennuksen pihamaalla.

Harrastuksekseen soittimia rakentanut kurikkalainen Esa Ristilä näki puussa ainesta soittopeliksi. Tuolloin kahdeksan vuotta sitten Ristilä lupasi puulle, että vielä sen kannolla joku päivä soitettaisiin rungosta valmistetulla soittimella.

- Tässä pihapiirissä seinustalla kasvoi suora, terve raitapaju. Siihen ilmestyi violetti, pyöreä spray-maalaus. Kysyin sitä sitten, että kukakohan täällä tällaisia maalailee, kertoo kurikkalainen Esa Ristilä, harrastajasoitinrakentaja itsekin, joka sisarensa luona vieraillessaan kiinnitti huomionsa oivaan pajupuuhun.

Kaupungin oli määrä kaataa puu. Ristilä pyysi saada tyvipölkyn itselleen. Syksyllä Vaasasta siirrettiinkin liki puolentoista metrin korkuinen puutukki Kurikkaan.

Miltei kahdeksan vuotta kului, kunnes Ristilän vanha koulukaveri, härmäläinen Juha Ignatius haki puunkappaleet rakentaakseen puuaineksesta kontrabassobalalaikan kaikukopan.

- Juha tuli sitten hakemaan sitä ja kysyi, mitä tällainen maksaa. Sanoin, ettei se mitään maksa, mutta silloin tulin luvanneeksi, kun olin tällä kannolla, että siitä puusta tehdystä soittimella jonakin päivänä vielä soitetaan täällä. Ja sitä varten täällä nyt ollaan, Ristilä sanoo.

Ainoita Suomessa rakennettuja

Juha Ignatius on rakentanut kolmisenkymmentä soitinta, mutta bassobalalaikka oli miehen mukaan ylivoimaisesti työläin. Balalaikkan rakentaminen vaati runsaasti pohjatyötä, sillä venäläistä alkuperää olevia soittimia on Suomessa rakennettu vain muutamia, jos ollenkaan.

- Olen kuullut tarinan, että Tampereella 1940-50-luvuilla olisi ollut tällainen kuoro, jolla oli oma orkesteri, ja he olisivat rakentanneet tällaisen. Tiettävästi se on ollut hyvin lyhytaikaisesti käytössä. En voi siinä mielessä sanoa olevani ensimmäinen. Tätä on yritetty, Ignatius kertoo.

Ignatiusta viehättivät erityisesti bassosoittimet. Lisäksi balalaikka oli hullunkurinen ja sen soittotapa omintakeinen.

Perusolemukseltaan balalaikka on ikään kuin kitara. Siitä puuttuu jousisoittimelle tyypilliset rakenneosat kokonaan, ja näppäilevä soittotapa muistuttaa kitaraa. Balalaikkaa valmistetaan viittä eri kokoa ja viittä eri äänialaa, joista kontrabasso on matalin. Soittimet muodostavat venäläiseen traditioon kiinnittyvän perheen.

Ennakkoluulottomasti raitapajun kimppuun

Komea kontrabassobalalaikka siitä tuli, vaikkei raitapaju olekaan ilmeisin soitinrakennuspuu. Yleisemmin balalaikkan kaikukopaksi on taipunut paremmin vaahtera tai pihlaja.

- Otin Pelle Pelottoman asenteen, koska se oli äärimmäisen hyvä ja tiukka puu. siis muussa yhteydessä työstettynä. Mitään tieteellisiä tai akustisia perusteita minulla ei tietenkään ollut, Ignatius sanoo.

Rakentamistyötä ei helpottanut myöskään se, ettei bassobalalaikan rakennuspiirrustuksia ei ole julkaistu missään. Ignatius päätyi dokumentoimaan Pietarista tuotuja soittimia. Tämän tiedon varassa soitinrakentaja teetätti 3D-mallinnuksen rakennustyötään ohjaamaan.

Puolessa vuodessa pitkään tallessa olleesta puupölkystä kuoriutui bassobalalaikka, jota tänään maanantaina soitettiin ensi kertaa sillä paikalla, jolta se alunperin oli lähtöisinkin. Bassobalalaikka palasi soimaan juurilleen, raitapajun kannonnokkaan.

- Ajattelin silloin, että tuo pölli olisi soveltunut sellon rakentamiseen. Se oli riittävän suuri sellaseen. Ei se nyt vieläkään ole myöhäistä, mutta en minä nyt enää lupaa yhtään mitään. Nyt on lupaukset täytetty tähän mennessä, Ristilä sanoo.

Täyttymätön lupaus oli kaihertanut miehen mieltä, kuten kaikki tekemättömät työt. Aamuista kantokonserttoa Ristilä kuunteli hyvillä mielin.

- Hienoltahan se tuntuu, kun sitä tuollaiset ammattimiehet käsittelee. Ja niin kuin Juhani Lautamaja sanoikin, niin raita elää. Se elää siinä soittimessa.

Kirkkopuistikko 2:n pihamaalla Vaasassa kontrabassobalalaikkaa soitti Juhani Lautamaja. Viulua kahden miehen pelimannikonsertissa soitti Kyösti Järvelä.