• 

• 

• 

• 

- Hiivin lähemmäksi ja lähemmäksi, sitten he huomasivat, että minulla oli kamera kädessäni, pieni musta Leica muuten, sitten nostin sen, otin yhden kuvan ja tilanne oli saman tien ohitse.

Näin Caj Bremer muistelee episodia, jossa hän kuvasi vuonna 1980 Laatokka-järven lautalla seisonutta kahta tyttöä. Iltahämärässä tallennetun kuvan tunnelma on mystinen ja moniselitteinen. Moniselitteisyys kuvaakin hyvin Bremerin tuotantoa. Hänen töistään löytyy paljon muun muassa hiljaista, mutta toisinaan jopa hieman anarkististakin huumoria.

- Koska katselen ja kuvaan paljon, saatan joskus huomata ihmisistä ja tilanteista sellaisia asioita, joihin muut eivät välttämättä kiinnitä mitään huomiota, Bremer tarkentaa.

Muotia ulkona

Caj Bremer aloitti valokuvaajan työt vuonna 1952 Hufvudstadsbladetissa. Myöhemmin hän työskenteli Lehtikuvassa ja Viikkosanomissa, johon hän teki laajoja kuvareportaaseja. Sittemmin Bremer työskenteli myös muotikuvaajana ja uudistaen samalla koko alaa.

- Yksi edellytys sille, että kuvasin muotia oli, että sain tehdä sitä reportaasimaisesti. Olin ensimmäinen kuvaaja Suomessa, joka vei mannekiinit muotisalongeista ulkoilmaan kadulle ihmisten joukkoon. Ja juuri tästä mannekiinit itse pitivät- he olivat aktiivisemmin mukana kuvauksissa, heillä oli paljon omia ideoita ja he olivat huomattavasti vapautuneempia kuin jossakin studiossa.

Paasikivi ei pitänyt mediasta

Bremer tunnetaan myös siitä, että hänen on ollut helppo tulla toimeen kuvattaviensa kanssa. Yksi poikkeus tosin löytyy, nimittäin presidentti Paasikivi. Tällaisen kaavan mukaan presidentistä yritettiin ottaa 80-vuotiskuvaa:

- Hän istahti tuoliin ja sulki silmänsä. Aina välillä hän avasi ne ja katsoi, onko kuvaus jo ohitse, sitten hän taas sulki silmänsä uudelleen. Kaikki yrittivät sitten siinä välissä ottaa hänestä sellaisen silmät auki-kuvan, mutta vaikeaahan se oli!

- Luulen, että hän ei oikein pitänyt mediasta.

Kekkonen ei ujostellut

Caj Bremer työskenteli paljon myös presidentti Urho Kekkosen kanssa. Bremerin mukaan Kekkonen oli jonkin verran huolissaan siitä miten kuuluisaan, niin sanottuun Napoleon-kuvaan reagoitaisiin.

- Kekkonen väitti minulle kivenkovaan, että hän oli siinä kuvassa vain vetämässä nenäliinaa taskusta. Sanoin siihen, että herra presidentti, ette te siinä mitään nenäliinaa ollut taskusta vetämässä, se käsi oli siellä ihan toisesta syystä. Kekkonen vastasi, että saattoi olla, saattoi olla!

Bremerin mielestä Kekkonen yritti myös jossain määrin hallita julkisuuskuvaansa.

- Kyllä hän yleensä tiedosti, että media oli siinä ympärillä. Hän yritti toisinaan myös luoda viihtyisämpää ilmapiiriä- jos vaikka oli joku tylsä tilaisuus, hän saattoi ryhtyä juttelemaan kuvaajien kanssa tai poiketa virallisesta ohjelmasta. Joskus hän saattoi jopa hullutella ja kiivetä ulkomaanmatkalla vaikkapa palmuun.

- Yleensä Kekkonen oli kyllä tarkka siitä mitä teki, eikä suinkaan aina laskenut kuvaajia lähelleen.

Ihanteellinen kamera

80-vuotiasta Caj Bremeriä on usein kutsuttu humanistisen valokuvausperinteen jatkajaksi. Hän korostaakin usein valokuvan sisältöä ja kuvaamiseen liittyvää etiikkaa.

- Odotan, että joskus vielä keksitään uudenlainen kamera, jossa punainen lamppu rupeaa vilkkumaan, ja sitten tulee ilmoitus, että kohde on väärä.