Digikuvaus on helppoa ja halpaa. Tämä helppous aiheuttaa kuitenkin joillakin meistä myös kaaosta valtavan kuvamäärän säilömisessä. Tietokoneet tuppaavat vanhenemaan, ja kovalevy voi muuten vaan posahtaa tai joutua vaikka viruksen uhriksi.

Valokuvaaja Juha Laine Kuva-Laineesta Turun Martista neuvoo, että muistikorttia ei suinkaan kannata tyhjentää sen jälkeen kun kuvat on siirretty tietokoneelle. Kauppias toki suosittaa perinteisten paperisten valokuvien kehittämistä digikuvistakin, mutta varmuuden vuoksi kuvat on syytä pitää tallessa kahdessa eri paikassa.

- Tietokoneen muisti on haavoittuvampaa. Samalla tavalla kuin ennen vanhaan säilytettiin filmejä niin muistikortti kannattaa säilyttää. Esimerkiksi kirjekuoreen voi kirjoittaa, mitä kuvia kortilla on ja sitten sujauttaa muistikortin kirjekuoreen.

Moni tulostaa itse kuvia väriprintterillä, mutta entistä useampi kehittää digikameraotoksistaan myös ihan perinteiset valokuvapaperikuvat. Kameran hankkijat ovat kauppias Laineen mukaan myös viimein tajunneet, että digikameran käyttö ei vaadi lainkaan tietokonetta.

- Suosittelisin tärkeiden kuvien kehittämistä. Oikea valokuva on kuitenkin kemiallinen valokuvapaperille tehty kuva. Tällaiset värikuvat ovat säilyneet jo toista sataa vuotta. Tulosteesta jos lähtee heti tulostuspäivänä väriä sitä pyyhkiessä kostealla, niin ei säilyvyys ehkä ole yhtä pitkä. Mutta jos haluaa tehdä vaikka naapurin lapsen onnittelukortin niin oma tulostin on varsin mainio. Eivät nämä toisiaan pois sulje. Kotitulostaminen on hauskaa. Valokuvaaminen ei vain saa mennä liian tekniseksi. Silloin se ei ole hauskaa kaikille, sanoo 60-luvulta asti alalla ollut Laine.

Miksi 1970- ja 80-lukujen kuvat kellastuvat?

Juha Laineen mukaan värikuvat ovat kestäneet ajan hammasta jo yli sata vuotta, mutta miksi sitten nostalgiset kuvat 70-luvun trumpettihousuista ja pulisongeista vaikuttavat kellastuneillta ja haalistuneilta?

- 1972-1983 on sellainen ajanjakso, johon sijoittuu suurin osa ikävimmistä värien häipymisistä. Silloin valmistajat eivät tienneet, että uudet materiaalit eivät säilyneet yhtä hyvin kuin vanhat. Uskottiin, että uusi on aina ihanaa ja ihmeellistä. 1983 saatiin käyttöön sellaiset valokuvapaperit, jotka oli tosissaan testattu. Tämä oli iso vahinko ja koski oikeastaan kaikkia valmistajia.

Myös se, miten kuvan omistaja omat kuvansa arkistoi, on vaikuttanut ja vaikuttaa edelleen kuvien säilyvyyteen. Perinteisessä kartonkialbumissa kuvat ovat säilyneet paremmin.

- Siihen aikaan kun nuo murheet tulivat me kaikki myimme halpoja albumeja, joissa kuvat tulivat muovikannen alle. Ne tavallaan laminoitiin sinne, joka aiheutti sellaisen kemiallisen yhdisteen, että kuvalle kävi vähän huonosti.

Filmit kuitenkin säilyivät ja vanhoja rullia 70- ja 80-luvuilta tuodaan silloin tällöin nykyäänkin kehitettäväksi. Jos filmiä ei ole tallella niin kellastuneesta ja haalistuneeta vanhasta kuvastakin voi saada uudenveroisen.

- Lähes joka päivä mekin arvaamme näitä vanhoja värejä. Kuva skannataan, haetaan oikeat värit ja kehitetään uudelleen. Tämä on vähän niin kuin taidemaalarillakin. Ihon sävyn valmistus on se vaikein. Talon tai auton väri on helpompi korjata, Juha Laine kertoo.