Dj:t ovat arvostelleet kiivain sanankääntien lisenssimaksuja, joita peritään digitaalisen musiikin soittamisesta, ja samasta kappaleesta koituvat toistuvat maksut  ovat herättäneet hämmennystä. Myös tekijänoikeusjärjestö Teosto myöntää, että lisenssimaksusysteemissä olisi järkeistämisen varaa.

Kun dj lähtee keikalle ja ryhtyy soittamaan musiikkia, huomioon on otettava useampikin maksupykälä. Musiikin soittamisesta lisenssimaksuja maksaa paitsi ravintola, myös dj, joka joutuu maksamaan lisäkorvauksen myös digitaalisista äänitteistä.

- Nykyään lähes jokaisella dj:llä on digitaalisesti hankittua musiikkia, ja tuntuu täysin absurdilta, että miksi siitä pitäisi maksaa vielä erikseen: keikkapaikat maksavat jo esittämisestä, deejiit maksavat levyistä, niin mikä tämä kolmas maksukategoria on, Juuso Koponen eli dj Mekaanikko toteaa.

Formaattikysymyksiä

Tekijänoikeusjärjestössä myönnetään, että lisenssimaksupolitiikka ei ole kaikilta osiltaan onnistunut.

- Siellä on juuri tällaisia formaattikysymyksiä ja myöskin biisimääriä koskevia rajoituksia. Sitten siellä on sen tyyppisiä kysymyksiä, että jos joku soittaa hyvin paljon keikkaa tai hyvin vähän keikkaa, niin sitä ei huomioida, avainasiakaspäällikkö Jani Jalonen Teostosta sanoo.

Niinpä sitten muutaman keikan vuodessa soittava dj joutuu maksamaan saman summan kuin vaikkapa viisi kertaa viikossa soittava. Gramexilta hankittava Dj-vuosilisenssi maksaa 200 eurosta 500 euroon, biisimäärän mukaan.

- Mä heitän vuodessa ehkä 30 - 40 keikkaa, niin se tekee helposti sellaiset 40 euroa per keikka, ikään kuin suojelurahaa näille tekijänoikeusjärjestöille, Koponen toteaa.

Kallis paukku

Yksi järjestelmän kipupisteistä on jo varsin tiuhaan tahtiin Suomessa vierailevien ulkomaisten deejiiden kontrollointi, joka on käytännössä hyvin vaikeaa.

- Periaatteessa tekijänoikeusjärjestöjen mukaan ulkomaalainen dj hankkii henkilökohtaisesti luvan - keikanjärjestäjähän ei voi sitä hänen puolestaan hankkia - kirjautuu suomalaisilla verkkopankkitunnuksilla näiden tekijanoikeusjärjestöjen järjestelmään ja hankkii sieltä tämän satoja euroja maksavan luvan sitä yhtä kertaa varten, Juuso Koponen sanoo.

- Se on sitten vuoden voimassa, jos sattuu tulemaan Suomeen vaikka toisenkin kerran keikalle. Mutta jos ei tule, niin se on kyllä aika kallis paukku.

Useita vaihtoehtoja

Muualla maailmassa dj-lisenssimaksusta löytyy variaatioita:  esimerkiksi Iso-Britanniassa dj:llä on mahdollisuus valita kahdesta vaihtoehdosta.

- Dj-lisenssin voi maksaa se paikka, jossa dj soittaa. Toinen vaihtoehto on, että dj voi ostaa sekä teos- että tallenneoikeuksien edustajan yhteislisenssin, joka perustuu biisimääriin, ja siellä se katto oli noin 20 000 kappaletta, Jani Jalonen sanoo.

Mutta mikä sitten olisi dj:n mielestä se oivallisin vaihtoehto?

- Paras ratkaisu olisi, jos lakia muutettaisiin vastaamaan nykypäivää, mutta se ei liene mahdollista. Toiseksi paras ratkaisu on se, että tekijänoikeusjärjestöt neuvottelisivat ravintola-alan yritysten kanssa tämän systeemin niin, että ne korvaukset sisältyisivät näihin keikkapaikkojen joka tapauksessa maksamiin esityskorvauksiin, kertoo Juuso Koponen.

- Se olisi huomattavasti yksinkertaisempi ja kevyempi järjestely, eikä luultavasti pinnareita olisi niin paljon kuin nykyisin. Kaikki voittaisivat.