Elämänlaatua kaipasi myös helsinkiläinen Maria Nuottokari, joka valitsi hitaamman elämän pari vuotta sitten - eräänlaisena vastalauseena yhä vaativammaksi käyvälle yhteiskunnalle.

Nuottokari kertoo heränneensä elämäntapamuutokseen pari vuotta sitten. Taustalla oli kokemus työuupumuksesta sekä yleisestä tyytymättömyydestä ja levottomuudesta.

- Ryhdyin todella miettimään, että mikä minulle on arvokasta ja mikä minut tekee onnelliseksi. Yhteiskunnan taholta tulee mielestäni ihan valtavasti paineita nuorille opiskelijoille ja työelämään siirtyville, ja puheet kolmikymppisten loppuunpalamisesta ovat ihan kammottavia, Nuottokari sanoo.

Nuottokarille downshifting tarkoittaa keskittymistä arkisiin perusasioihin - hyvin nukkumista, rauhassa syömistä ja läheisten seurasta nauttimista. Lisäksi hän on päättänyt yhdessä miehensä kanssa tehdä töitä vain kohtuullisesti.

Minna Nuottokari kertoo, että downshifting ilmiönä on herättänyt hänen ystäväpiirissään paljon keskustelua.

- Moni vetää itsensä töissä ihan piippuun ja pakenee sitten kalliille kaukomatkalle lataamaan akkuja, vain palatakseen takaisin samaan oravanpyörään, Nuottokari ihmettelee.

Nykynuorille sosiaalinen pääoma on tiluksia tärkeämpää

Kulutus- ja nuorisotutkija Minna Autio Helsingin yliopiston taloustieteen laitokselta vahvistaa, että työn ja kulutuksen oravanpyörästä hyppääminen kiehtoo yhä useampaa nuorta tai nuorta aikuista. Taustalla on paitsi yhteiskunnan nuorille asettamien vaatimusten valtaisa kasvu, myös isompi arvomaailman muutos. Aution mukaan nykynuorilla on erilainen suhtautuminen työhön ja omistamiseen.

- Aikaisemmat sukupolvet ovat olleet hyvin materiakeskeisiä, heille on ollut hyvin tärkeää omistaa jotain konkreettista. Väittäisin, että nykynuorille on olennaisempaa osata esimerkiksi toimia sosiaalisessa mediassa ja hyödyntää näitä verkostoja, Minna Autio sanoo.

Autio muistuttaa, että downshiftaus valintana on kuitenkin ylemmän keskiluokan etuoikeus. Elintapoja voi olla vaikea muuttaa, jos elintaso on lähtökohtaisesti kovin heikko.

- Hyvin tyypillistä on, että varakkaan perheen nuori valitsee ekologisen elämäntavan, kasvispainotteisen ruokavalion ja tulee kyläpaikkaan bussilla auton sijasta ikään kuin protestina vanhemmilleen, Autio kuvailee.

Rahan puute ei ole sosiaalisen elämän este

Samaan aikaan kun osa nuorista aikuisista uupuu liiallisen työtaakan alle, jää yhä useampi nuori pysyvään köyhyysloukkuun ilman omistusasuntoa tai pidempiaikaista työpaikkaa. Työttömyys tai rahattomuus ei ole näiden nykynuorten mielestä kuitenkaan pelkästään häpeällistä, mikä viestii osaltaan työn statusarvon vähenemisestä.

- Yhteiskunta on muuttunut sillä tavoin, että sosiaaliseen elämään ei välttämättä tarvita suuria määriä rahaa. Työtön tai rahaton nuori voi kuulua esimerkiksi nettiyhteisöjen kautta erilaisiin pienryhmiin, eikä rahan tai työn puute sulje häntä enää yhteiskunnan ulkopuolelle, Autio sanoo.

Autio muistuttaa, että downshifting ei ole kuitenkaan ilmiönä erityisen uusi. Monet ikäihmiset ovat toteuttaneet niukuuden filosofiaa koko elämänsä ajan. Nykynuorten ja heidän isovanhempiensa arvostuksissa onkin Aution mukaan tässä mielessä paljon samaa.

- Monella nuorella ja seniorikansalaisella on paljon aikaa mutta vain vähän rahaa. Toisaalta näitä sukupolvia yhdistää myös uusi arvokonservatiivisuus - esimerkiksi ajan viettämistä perheen kanssa pidetään hyvin tärkenä, Autio sanoo.