Klavikordin soittamisesta on sanottu, että se on kuin keskustelisi jonkun itseään vanhemman ja viisaamman tai jopa Jumalan kanssa. Se on kuitenkin vain yksi vertauskuva tästä omalaatuisesta soittimesta, jonka taitajia on nykypäivän muusikoissa vain vähän.

- Klavikordi on teknisesti hyvin haastava. Ääneen vaikuttaa, jos on sormessa pikkuisenkin jännitystä. Joku oppilaani on joskus sanonut, että klavikordi on kuin valheenpaljastin. Heti kun tekee jotakin väärin, se kostautuu, kertoo klavikordisti Anna Maria McElwain.

McElwain on järjestänyt Kuopioon ainutlaatuisen tilaisuuden tutustua vanhoihin soittimiin. Kymmenpäiväisessä Historiallisten kosketinsoitinten festivaalissa ovat pääosassa klavikordin lisäksi muun muassa cembalo ja harvinaisempi fortepiano. Soittajat ovat eri puolilta maailmaa tulevia alansa huippuja, jotka esiintyvät Kuopissa käytännössä talkoohengessä.

Klavikordi on kuin valheenpaljastin.

- Anna Maria McElwain

- Luulen että ihminen, joka soittaa tämmöistä kuriositeettiä, on niin sydämellä mukana, ettei odota palkkapäivää eikä kesälomaa, festivaalin taiteellisena johtajana toimiva McElwain sanoo.

Kuopion konservatorio on kosketinsoittajan karkkikauppa

Kuopio on valikoitunut festivaalin pitopaikaksi, koska kaupungista löytyy Suomen laajin käytössä olevien historiallisten kosketinsoittimien kokoelma. Se on syntynyt pitkälti musiikin tohtori, klavikordisti Pekka Vapaavuoren elämäntyönä. Osan soittimista Vapaavuori on tehnyt omin käsin – jopa aivan alusta loppuun.

- Yhtenä keväänä kesämökillä pätkin ison kaatuneen männyn, halkaisin sen, kuivatin useita vuosia ja sahasin laudoiksi. Siitä tuli erinomainen soitin ja kaiken muun olen tehnyt itse paitsi kerännyt malmin, josta kielet on tehty. Valkoiset koskettimet ovat puutarhan paleltuneesta omenapuusta ja mustat ovat Sambian ja Zimbabwen rajalta ostetusta eebenpuupölkystä, Vapaavuori kertoo.

Historiallisten kosketinsoittimien festivaalin 19 konsertista kuusi kuullaan kirkoissa. Männistön vanhassa puukirkossa soitettu avauskonsertti keräsi jo vuolaat kehut muusikoilta ja järjestäjiltä. Vapaavuoren mukaan kirkot valikoituvatkin konserttipaikoiksi nykyisin lähinnä ääniolosuhteidensa vuoksi.

- Aikoinaan oli sellainenkin vaihe kirkon historiassa, että kyseltiin, saako cembalon kaltaisia maallisia soittimia tuoda kirkkoon. Sitten ruvettiin maalaamaan soittimen kanteen uskonnollisia tekstejä. Sillä tavalla soittimista saatiin riittävän hurskaita kirkkoon, sanoo Vapaavuori.

Nykyisyys ja menneisyys käyvät vuoropuhelua

Cembalon, klavikordin ja fortepianon kulta-aika oli 1700-luvulla. Kuopiossa järjestettävässä festivaalissa halutaan osoittaa, että soittimet eivät ole pelkästään muinaisjäänteitä. Kuopiossa kuullaankin myös vanhoille soittimille sävellettyä nykymusiikkia.

Ne eivät ole ainoastaan historiallisia monumentteja.

- Pekka Vapaavuori

- Halusimme luoda yhteyden nykyisyyteen, joten tilasimme kolme maailman kantaesitystä. Se luo suurenmoisen vuoropuhelun nykysäveltäjien, soittimien ja esiintyjien välillä, kertoo festivaalin toinen taiteellinen johtaja, israelilainen Michael Tsalka.

Musiikin tohtori Pekka Vapaavuori pitää erittäin tärkeänä, että soittimille luodaan myös uutta musiikkia.

- Se kertoo siitä, että ne eivät ole ainoastaan historiallisia monumentteja. Ne ovat soittimia, joille voidaan tämän päivän kontekstista ja ajattelusta käsin luoda järkevää musiikkia, Vapaavuori päättää.