Pötsönlahden kylä Rääkkylässä on varsin tyypillinen pieni maalaiskylä Itä-Suomessa. Viljelytilat ovat huvenneet, lehmiäkään ei laitumilla juuri näy ja nuori väki joutuu viimeistään lukio-opintojen perässä muuttamaan kotoa kaupunkiin. Marjoja viljellään useammallakin tilalla, koneurakointia tehdään niin maatiloilla kuin metsissäkin, ja vapaa-ajan asunnot tuovat lomalaisia kylälle aina Keski-Eurooppaa myöten.

- Jokainen miettii varmasti sitä omaa ankkuripaikkaansa elämäntaipaleellaan, ja tekee valintoja omien arvojensa mukaan. Minäkin matkasin maailmalla Intiaa, Afrikkaa ja Keski-Eurooppaa myöten, ja kävin kouluja vähän siellä sun täällä, mutta Pötsönlahti veti minut takaisin synnyinsijoille kun jälkikasvua tuli kuvioihin, kertoo vuoden vanhan taaperon äiti Kirsi Koskelo.

Viereisissä mökkituoleissa myhäilevät Kirsin äiti ja isä Sinikka ja Vilho Koskelo selvästi hyvillään siitä, että niin tytär kuin pieni Helmikin ovat siinä silmänalla elämää jakamassa ja jatkamassa.

Koskeloiden tilalla viljellään mansikkaa, ja vuokrataan lomamökkejä. Isäntä Vilho Koskelo tietää, miksi Saksasta saakka tullaan Pötsönlahteen.

- Yhä uudestaan ja uudestaan meille tulijat ihmettelevät sitä hiljaisuutta ja rauhaa, joka täällä asuvalle on silkka itsestäänselvyys, ja joskus kai vähän harmikin. Lomalaiset seisovat tuossa järven äärellä; miehet ihmettelevät kalaan lähdön helppoutta ja naiset paikan hiljaisuutta, puhtautta ja turvallisuutta. Jos se kelpaa vieraille, niin sopii sen kelvata paikallisellekin, Vilho Koskelo muistuttaa.

Lampaita ja koirasusia

Kirsin ja miehensä otettua vetovastuun tilasta maisemaan ilmestyi lampaita, ja koirien jatkeeksi pihaan saapui myös kissa.

- Meillä on myös neljä koirasutta, joita eräs saksalainen luuli aidoiksi susiksi. Kaksi pentukoiristamme oli päässyt seikkailulle, ja ne olivat saaneet häkeltyneen turistin pysähtymään patsaaksi mökkitielle. Hänestä oli näyttänyt siltä, että koirissamme on hyvinkin se täydet sata prosenttia sutta, kertoo Kirsi Koskelo huvittuneena.

Koskeloiden koirista löytyy sutta ehkäpä neljänneksen verran, eikä niitä tarvitse pelätä sen enempää kuin susikoiraakaan. Ihmisystävällisiä ja uteliaita, luonnehtii Koskelo perheen koiria.

- Tietoliikenneyhteydet ovat vielä toistaiseksi pätkäiset ja hitaat. Kun netin laittaa päälle, ehtii hyvin punaltaa  pykit pyörimään ja tyhjentää asianpesukoneen, ennen kuin sivut avautuvat. Valokuitu tavoittaa kuitenkin kylän ensi kesänä, joten sitä kohti surffataan, Kirsi Koskelo kertoo.

Piiskaavia poliittisia päätöksiä

Jämsästä kotoisin oleva toimittaja Kaarina Kainulainen on muuttanut Pötsönlahteen 80-luvun alussa. Hän katsoo kotikyläkseen muttunutta Pötsönlahtea nykyisin hieman kahdenlaisesti.

- Positiivinen puoli on se, että tänne on ollut paluumuuttajia ja nuorta yritteliäisyyttä on edelleen; vauvakin on hiljattain syntynyt kylälle. Huolestuttavaa taas on, että täällä on aika paljon taloja ja tiloja, jotka näyttävät nykyeläjien jälkeen jäävän tyhjilleen. Poliittiset ja taloudelliset päätökset piiskaavat ihmisiä työn perässä Helsinkiin, Kaarina Kainulainen pohtii.

Kainulaisen kolme tytärtä, ja tyttären poika kavereineen ovat kesälomalla parasta aikaa, ja yön hämärässä oli kuulema leikitty valohippaa. Kaarina itse on kunnostamassa vanhasta hirsitalosta Leikkimuseota, jonne on tarkoitus saada esille leluja, joista vanhimmat ovat peräisin 1800-luvun puolelta.

Pötsönlahdelta Norssiin

Janne Toivosen kesäpesti Koskeloiden mansikkapenkkien välissä on päättynyt ja peruskoulun taakseen jättänyt nuorimies suuntaa kohti Joensuuta ja Normaalikoulun lukiota.

- Minusta Pötsönlahti on ollut mukava paikka kasvaa ja käydä koulua. Sukulaisia ja tuttuja asuu parin kilometrin säteellä paljon, ja ikäkavereitakin on ollut sen mukaan kun kukakin haluaa, Janne miettii.

Näytteleminen, urheilu ja musiikki ovat vaihdelleet harrasteina Rääkkylässä, aika näyttää mitä opiskelun ohessa Joensuussa ehtii puuhata. Tuleva työura ja asuinpaikka ovat vasta suunnitteilla, mutta yksi asia tuntuu olevan jo vankasti selvillä. Kesän tullen Janne aikoo olla Pötsönlahdessa jatkossakin.

Suomen suurin kuivatusalue

Naapurikylältä Salokyläntietä Pötsönlahteen ajellessa kuljetaan laajan peltoaukean poikki. Aukea on Oravilahden kuivatusaluetta, joka on Suomen suurin patoamalla kuivattu alue. Nykyisin viljelymaan valtaaminen samaan tapaan tuskin onnistuisi; vuonna 1965 se oli mahdollista.

- 1500 hehtaaria on alueen kokonaishyöty, viljelypinta-alaa siitä syntyi noin 800 hehtaaria. Paikka oli varsinainen lahnahautomo ennen kuivatusta, kunnes se ojitettiin ja pumppaamalla vähitellen muunnettiin viljelymaaksi, kertoo noin kahdeksan hehtaarin palstan alueelta käsiinsä toisessa jaossa saanut Kauko Pakkanen.

Kuivatusalue on edelleen viljelyssä. Joitakin heikommin tuottavia osia on laitettu kasvamaan metsää, muutoin alueelta tulee edelleen viljaa ja heinää.

Koskelon suvun tuorein tulokas, vuoden vanha Helmi kiitää huoneen poikki ja kapsahtaa mummon syliin. Sitten esiin löytyy punavalkea pallo, jonka pikkuneiti vaappuu heittämään kokeeksi vieralle. Mustikkasilmät katsovat kysyvästi, olisiko vieraasti pelikaveriksi. Peli Pötsönlahdessa jatkuu.