Testamenttaus tapahtuu luovuttajan allekirjoittamalla ruumiinluovutuskirjalla, eikä testamenttaajille ole asetettu minkäänlaisia terveys- tai ikävaatimuksia.

Opetuskäytön vuoksi yliopistolla ruumis ensin balsamoidaan ja siunataan vainajan uskontokannan vaatimalla tavalla. Vainaja voidaan myös luovuttaa omaisille siunausta varten.

Balsamoinnin vuoksi ruumiiden tulee kuitenkin olla kokonaisia ja siksi ruumiinluovutuskirjaa ei voida yhdistää elintestamenttiin. Kun testamentatut ruumiit ovat palvellet opetusajan, ne tuhkataan ja viedään kirkkomaahan. Tuhka voidaan myös luovuttaa omaisille.

Yliopisto maksaa arkun, ruumiin kuljettamisen sekä tuhkaamisen. Muista kuluista kuten hautakivien hankkimisesta, vastaavat vainajan omaiset.

Testamentteja tarjolla paljon

Tampereen Yliopiston lääketieteen laitoksella koulutuskäyttöön testamentattuja vainajia on vuosittain opiskelijoiden käsittelyssä noin kymmenen. Testamentteja olisi tarjolla huomattavasti enemmän, kertoo testamenttiasioista huolehtiva professori Seppo Parkkila.

- Vuosittain saamme näitä testamentteja toista sataa, mutta vain osa niistä johtaa opetuskäyttöön. Osin tämä johtuu tilojen puutteesta. Usein syy on kuitenkin myös siinä, että vainaja on kuollutkin tapaturmaisesti, jolloin ruumis ei ole enää ehjä, emmekä voi ryhtyä balsamointiin, Parkkila sanoo.

Parkkilan mukaan vainajan omaiset suhtautuvat yleensä hyvin arvostavasti läheisensä aikanaan tekemään testamenttauspäätökseen. He ymmärtävät hyvin tekstin sisällön ja hyvän tarkoituksen.

- Koko koulutuksen peruslähtökohtahan on se, että tuleville lääkäreille opetetaan juurta myöten ihmisen rakennetta, anatomiaa. Lääketieteen dissektiosalissa oppilaat tekevät tätä ruumiin leikkelyä, joka on hyvin systemaattista. Siinä käydään läpi erityisen tarkasti tuki- ja liikuntaelimistön rakenne. Näin pystymme hyvin yksityiskohtaisesti tarkastelemaan eri lihaksia, hermoston ja verisuonten kulkua sekä jossain määrin myös sisäelinten rakennetta. Niinikään aivojen tarkastelu on keskeinen osa tätä opetusta, Parkkila kertoo.

Ruumiiden käyttö opetustarkoituksiin on Parkkilan mukaan luonnollisin mahdollinen koulutusmuoto ja sen perinne kulkee vuosituhansien taakse. Meillä Suomessakin ruumiiden leikkelyä on tehty jo vuosisatoja, ensimmäisen kerran Turun akatemiassa vuonna 1686.

- Siitä alkaen toiminta on ollut opetuksen kivijalkana kaikissa maamme lääketieteellisissä tiedekunnissa, muistuttaa professori Seppo Parkkila.