Dosentti Teppo Järvisen tutkimusryhmän artikkeli ennaltaehkäisevän lääkehoidon kustannustehokkuuden puutteista julkaistiin huhtikuussa British Medical Journalissa, joka on yksi maailman arvostetuimmista lääketieteen lehdistä.

Tutkijoiden mukaan arkityössä lääkkeistä saadaan paljon vähemmän hyötyä kuin kliinisissä kokeissa, joissa potilaiden huolellinen valinta ja henkilökunnan erityisasiantuntemus vaikuttavat tuloksiin.

- Ihanteen ja todellisuuden välinen ero nostaa esiin kysymyksen siitä, kuinka hyvin nämä kaikkein laajimmalle levinneet lääkkeet toimivat tosielämässä, tutkijat kirjoittavat.

Vain pieni osa murtumista estettävissä lääkkeillä

Satunnaistetuista kokeista saatujen tulosten perusteella yleisimmin käytetyt luulääkkeet bisfosfonaatit ovat tehokas ja jopa kustannusvaikuttava tapa torjua iäkkäiden ihmisten lonkkamurtumia. Tutkijoiden mukaan tämä on kuitenkin kaukana todellisuudesta.

Tamperelaisryhmä osoittaa tutkimuksessaan, että puhtaasti tutkimusnäyttöön perustuen vuonna 2003 Suomessa tapahtuneista 7411:sta lonkkamurtumasta vain 343 murtumaa olisi voitu estää sillä, että bisfosfonaattilääkitys olisi annettu koko 1,86-miljoonaiselle yli 50-vuotiaiden suomalaisten joukolle.

- Vaikka merkittävien ennalta ehkäisevien lääkkeiden kuten statiinien, verenpainelääkkeiden ja bisfosfonaattien väitetään olevan kustannustehokkaita, ei ole olemassa pätevää tutkimustietoa edes niiden tehokkuudesta, saati niiden vaikuttavuudesta arkisessa kliinisessä käytössä, tutkijat kirjoittavat.

Väitteille katetta todellisista hoitotilanteista

Tutkijat toteavat, että suuri osa ennalta ehkäisevän lääkehoidon kliinisistä ohjeista ja suosituksista perustuu väitteisiin, joita ei ole tutkimuksin todistettu.

Tutkijoiden mukaan kustannustehokkuutta koskevilta tutkimuksilta pitäisi vaatia testituloksia todellisista hoitotilanteista ennen kuin lääkkeitä voidaan käyttää ohjaamaan hoitotyön käytäntöjä.

- On lopetettava tällainen systeemin manipulointi ja ryhdyttävä toteuttamaan todellista vertailevaa vaikuttavuustutkimusta. Jos tätä ei tehdä, jää koko ennalta ehkäisevän lääkehoidon kustannustehokkuusasia täysin ilman vastausta roikkumaan ilmaan, tamperelaistutkijat painottavat.