Työhyvinvointi on lasketellut tasaista alamäkeä koko tämän vuosituhannen. Työolobarometrin tarkastelu lähes parinkymmenen vuoden ajalta osoittaa, että työssäkäynti on koettu vuosina 1994 - 2000 hyvin mielekkäänä, mutta sitten tyytyväisyys romahtaa. Edellinen notkahdus nähtiin viime vuosikymmenen alussa.

- Viime laman aikaan mielekkyys oli pakkasella, mutta nousi sitten reippaasti plussalle. Taas vuosituhannenvaihteessa viihtyvyys laski, summaa Työterveyslaitoksen työpsykologi Tiina Saarelma-Thiel YLEn Aamu-tv:ssä.

- Aikaisemmin työhyvinvointi kulki yhdessä taloudellisen vaurauden kanssa, mutta 2000-luvulla se on irrottautunut taloustilanteesta ja siitä, miten firmalla menee. Ehkä tämän liittyy globaaliin tilanteeseen, jossa epävarmuus on lisääntynyt muun muassa pätkätöiden myötä, Saarelma-Thiel toteaa.

Vaikka yt-neuvotteluita on jo käyty monessa paikassa, arvelee Saarelma-Thiel, että tunnelma on edelleen varovainen - yrityksissä odotellaan varpaillaan irtisanomisaaltoa. Irtisanomis- ja lomautusuhan alla painiskeleville tai sen kokeeneille Saarelma-Thielillä on pari neuvoa.

- Ihmisellä on paljon selviytymiskeinoja. Tulevaisuudentutkijat sanovat, että tuota itse oma tulevaisuutesi, sitähän eivät muut tee. Voi tehdä välitilinpäätöksen elämässään: onko työ tärkeä vai joku muu asia ja onko tämä työtä, jota haluaa tehdä loppuelämänsä vai olisiko jotain muuta. Puhuminenkin helpottaa usein.

Saarelma-Thiel sanoo, ettei myöskään jäljellä jäävillä ole aina helppoa. Motivaatio voi olla alhainen, kun työkaveri on joutunut lähtemään ja oman työn määrä lisääntynyt. Esimiehiltä vaaditaan tässä tilanteessa ymmärrystä ja osaamista.

- Arkiset asiat ja esimerkiksi osaava työnjohtaminen jo sinänsä pitävät hyvinvointia yllä. Pitää kyetä löytämään tekemiselle uusi suunta ja luomaan porukkaan uudestaan me-henkeä.