Alkujaan euro-järjestelmä haluttiin sulkea politiikan ulottumattomiin. Nyt politiikka on tuotava siihen. Yksittäisen kriisin hallinnassa kurinalaistaminen ilman poliittista hyväksyntää voi toimia. Mutta pidemmällä tähtäimellä ei. Ja poliittiseksi hyväksynnäksi ei riitä kriisitunnelmissa toimiva neuvosto olipa sen koostumus mikä tahansa.

Talouspolitiikan tiiviimmän koordinaation toteuttaminen ei voi onnistua ilman kansalaisten myötävaikutusta ja hyväksyntää. Euroopan unionista tulee luoda poliittisen tila, jossa kansalaisten näkemyksiä edustavat jäsenvaltiot ja Euroopan unionin päätöksentekoelimet nivoutuvat kokonaisuudeksi.Se ei voi rakentua mallille, missä unionin instituutioissa luodaan politiikkaa, jota jäsenvaltiot toteuttavat, kurinalaisesti ja pakotteiden uhan alla.

Jäsenvaltioiden hallitukset ovat kansallisten paineiden alla tiiviimmän talouspolitiikan toimeenpanon heikoin lenkki. Tarvitaan väylä poliittisten tavoitteiden ja painotusten kanavoimiseksi politiikan sisältöön unionin tasolla. Tiiviimpi koordinaatio ei voi heijasta vain instituutioista lähteviä teknokraattisia näkemyksiä.

Tämä tarkoittaa, että nyt on haettava muotoja, miten Euroopan liittovaltio toteutetaan ja miten se toimii. Mutta rakennustyön on lähdettävä politiikan sisällöstä. Instituutiosta ja niiden suhteista lähtevästä ajattelusta on jo riittävästi kokemuksia.