Lukunurkka on oppilaiden lempipaikka luokassa.
Lukunurkka on oppilaiden lempipaikka luokassa. Kuva: Antti Haanpää / Yle

Lapset lukevat koko ajan vähemmän ja huonommin. Paitsi espoolaisessa Ymmerstan koulussa, siellä lukevat kaikki.

Kolmasluokkalainen Roope Ruokolahti ei tahdo pysyä nahoissaan. Kirjallisuustunnilla on tänään kaverivinkkausta ja Roopella todella tärkää asiaa. On ihan välttämätöntä, että kaikki luokkakaverit merkkaavat lukulistaansa Kepler62-avaruusseikkailusarjan koodivärillä punainen, eli hanki käsiisi heti.

Poika esittelee Kepler62-kirjaa
Roope Ruokolahti ei malta odottaa jatkoa Kepler62-kirjasarjalle. Kuva: Antti Haanpää / Yle

Ainoa tylsä juttu on se, että sarjasta on tullut vasta kaksi osaa. Roope toivoo, että tekijät pistäisivät vähän vauhtia kirjoittamiseen.

– Mä tykkään tosi paljon sarjiksista, mutta ope käski lukee myös epäsarjiksia, niin sitten mä aloin lukea. Mä luin koko kirjan, vaikka siinä oli 140 sivua, ja välillä koko ruutu täynnä tekstiä ja tosi harvoin kuvia. Ajattelin, että jos en lue nyt tätä loppuun, niin mulle tulee pahat unet.

Roopen todistus on niin vahva, että Kepler62 päätyy lähes kaikkien listalle. Myös opettaja Nina Jaakkolan salakirja, oranssiin paperiin kätketty ja vähitellen ripoteltu herkku Tervemenoa, Taika Taksinen saa merkintöjä, siinä on kuitenkin melko kiinnostava isotissinen valeaikuinen, joka on vieläpä lähiönoita. Parhaita ovat kuitenkin kavereiden ehdotukset, silllä tämän luokan lapset eivät lue vain siksi, että ope käskee.

Kaverivinkkaus-kaavakkeen avulla on helppo etsiä mieleistä luettavaa kirjastosta.
Kaverivinkkaus-kaavakkeen avulla on helppo etsiä mieleistä luettavaa kirjastosta. Kuva: Antti Haanpää / Yle

– Mä luen joka ilta ainakin puoli tuntia sängyssä ja välillä isä sanoo, että nyt kirja pois. Aika usein tulee sellanen kirja, ettei malta lopettaa. Etenkin Mio, poikani Mio on tosi hyvä, kun kirjoittaja ei kerro päähenkilöstä kaikkea heti, vaan vähitellen, kertoo Anni Keränen.

Nuutti Kaasistakaan ei tarvitse kotona patistella lukemaan.

– Hyvässä kirjassa on paljon kuvailua, huumoria ja pieniä, jännittäviä kohtia. Kirjoihin on vaan kiva uppoutua ja mennä niiden maailmaan.

Anas Abdi säestää, hyvissä kirjoissa on seikkailua.

– Huumorikirjoja ja jännityskirjoja on kiva lukea, aika paksuja ja joitain lyhyitä. Hyvä oli esimerkiksi Kapteeni Kalsari ja radioaktiivisten robobokserien karmaiseva kosto.

Mitä tämä tällainen oikein on? Suomalaislasten lukuhalut ovat heikentyneet vuosi vuodelta, lukutaito samoin. Erityisen vähän kirjojen pitäisi tilastollisesti kiinnostaa kymmenvuotiaita poikia.

Anna esitteli kaverivinkkaustunnilla Sirkusjuna saapuu -kirjaa.
Anna esitteli kaverivinkkaustunnilla Sirkusjuna saapuu -kirjaa. Kuva: Antti Haanpää / Yle

Ymmerstassa pojat ja tytöt kuitenkin lukevat, intoilevat kirjoista ja kuvailevat niitä toisilleen monitavuisin sanoin ja kokonaisin lausein. Ilmeisesti kyseessä ei edes ole vieraskoreus, niin tottuneesti lapset luokkaan tullessaan hiljentyvät kirjoihinsa.

Rakkaus kirjaan on tarttuvaa lajia

Runsaat kymmenen vuotta sitten perustettu Ymmerstan koulu valoi perustansa kirjallisuudelle ja tarinoille. Ne tukevat ja ovat osa kaikkea muutakin kuin äidinkielen opetusta. Koulun kattava kirjasto on erityinen ylpeydenaihe yhdelle talon perustajaäideistä, Helena Linnalle. Linna on opettanut kirjallisuutta lapsille kymmeniä vuosia ja samalla opettanut myös opettajia.

Opettaja Nina Jaakkola osaa vinkata kaikille mieluisia kirjoja.
Opettaja Nina Jaakkola osaa vinkata kaikille mieluisia kirjoja. Kuva: Antti Haanpää / Yle

Taika, jota 3B-luokassa todistettiin, on melko yksinkertaisin konstein toistettavissa missä tahansa.

– Opettaja ei ole kontrolloija, vaan kanssalukija. Lapsen kanssa pitää keskustella tasavertaisena lukijana tunteista, joita kirja molemmissa herättää. Opettajan pitää myös kasvattaa luokastaan lukijoiden yhteisöä, jossa otetaan huomioon sekä yksilöllisyys että yhteisöllisyys, molempia tarvitaan.

Linnan mielestä kaikkein tärkein tekijä on opettajan oma innostus asiaan. Se tarttuu.

– Kukaan ei epäile, ettei hyvän liikunnanopettajan pitäisi harrastaa liikuntaa, tai musiikinopettajan harrastaa musiikkia innostaakseen lapsia siihen. Meillä julkaistaan valtavasti aivan upeaa lastenkirjallisuutta, ja hyvä opettaja osaa esitellä kirjoja, jotka koukuttavat. Opettajan, joka ei ole itse kiinnostunut lukemisesta ja kirjoista, on vaikea saada lapsiakaan kiinnostumaan.

Tutkijoiden, opettajien ja muiden aikuisten huolipuhe lukutaidon rapistumisesta on perusteltua Linnankin mielestä. Arkikieli on köyhtynyt ja kiire vaivaa. Erityisen tukala on murrosikä, jolloin kilpailu vapaa-ajasta on kovaa ja kavereiden kanssa vietetty aika nousee suurempaan arvoon kuin kirjojen parissa käytettävät tunnit. Huolen edessä ei kuitenkaan ole syytä antautua.

– Uskon silti, että jos jossain vaiheessa on rakastunut kirjoihin, niin se säilyy läpi elämän, vaikka olisi suvantovaiheitakin. Tiedän sitä paitsi myös yläkoulun opettajia, jotka ovat saaneet oppilaansa lukemaan aivan samoilla konstein kuin me täällä. Vertaisuus on todella tärkeää, esimerkiksi netissä on paljon lukupiirejä, joissa nuoret jakavat kirjakokemuksiaan.

Helena Linnalla on kirjallisuuden opettamisesta kymmenien vuosien kokemus.
Helena Linnalla on kirjallisuuden opettamisesta kymmenien vuosien kokemus. Kuva: Antti Haanpää / Yle

Kymmenien vuosien aikana Linna ei ole vielä kohdannut lasta, joka ei innostuisi kirjoista, kunhan lukemiseen innostetaan ja se oikea kirja osuu kohdalle. Valinnoissa auttaminen on tärkeää, mutta vielä tärkeämpää on se, mitä lasta lähellä olevat aikuiset vapaa-ajallaan tekevät. Jos vanhemmat ovat itse kadonneet älypuhelimiinsa, on lasta turha maanitella kirjastoon.

– En ole tavannut vielä yhtään lasta, jota hyvät tarinat eivät kiinnostaisi. Koteihin sellainen vinkki, että lapset tekevät sitä, mitä hänelle tärkeät aikuiset tekevät.

Tuoreimmat

Muualla Yle.fi:ssä