Sunnuntaina alkaa Bonnissa ensimmäinen kansainvälinen kokous, joka hahmottelee maailmanlaajuista ilmastosopimusta. Sen toivotaan syntyvän ensi joulukuussa Kööpenhaminassa, ja se loisi puitteet ilmastonsuojelulle vuoden 2012 jälkeen. Ympäristöneuvoston kanta on EU:n neuvottelumandaatti.

EU:n tavoite on, että teollisuusmaat pienentävät päästöjään vuoteen 2020 mennessä 25 - 40 prosenttia vuoden 1990 tasosta. Osuus vastaa kutakuinkin sitä, mihin EU itse on jo aiemmin sitoutunut. Tavoite on kuitenkin suuri haaste Yhdysvalloille, joka ei ole tähän saakka antanut mitään sitovia lupauksia päästövähennyksistään. Presidentti Barack Obaman hallinto neuvottelee ensimmäistä kertaa Bonnissa, ja sen lausuntoja seurataan suurennuslasilla.

EU toivoo teollisuusmaiden elävän vuonna 2050 käytännössä hiiletöntä aikakautta, sillä kasvihuonekaasupäästövähennyksiksi tavoitellaan 80 - 95 prosenttia vuoden 1990 päästötasoon verrattuna. EU:n ympäristöosaston johtaja Timo Mäkelä sanoo, että radikaalin tuntuinen lukema lähtee siitä, että maapallon lämpötilan nousu on pidettävä kohtuullisissa rajoissa.

- Se edellyttää käytännässä hiilettömään yhteiskuntaan siirtymistä siten, että siirtyminen alkaa jo nyt. Pitemmän päälle tällaisen tavoitteen toteutuminen vaatii aivan uudenlaista teknologiaa, ja tässä vaiheessa onkin vaikea sanoa, kuinka realistinen tavoite on, Mäkelä sanoo.

Kehitysmaat ensimmäistä kertaa päästötalkoisiin

Kolmas mielenkiintoinen luku koskee kehitysmaita, joille nyt hahmotellaan ensimmäistä kertaa päästörajoituksia. EU:n mielestä kehitysmaiden pitäisi pienentää päästöjensä kasvua 15 - 30 prosenttia nykyiseltä kasvu-uralta, tämäkin vuoteen 2020 mennessä.

Kehitysmaita on EU:n kaavailuissa siten kohdeltu melko hellävaraisesti. Mielenkiintoinen kysymys on, riittäisikö tämän suuruinen kehitysmaiden päästöleikkaus Yhdysvalloille. Yhdysvallat on tähän asti korostanut, että se ei itse lähde sitoviin päästörajoituksiin mukaan, jolleivät Kiinan kaltaiset kasvavat taloudet tule mukaan päästötalkoisiin.

Timo Mäkelä ei ota kantaa siihen, riittäisikö muutaman kymmenen prosentin taitos kehitysmaiden päästökäyrässä houkuttelemaan Yhdysvallat mukaan ilmastosopimukseen.

- Jää nähtäväksi, mihin Yhdysvallat tyytyy. Kiina on osoittanut valmiutta keskustella tällaisista tavoitteista. Kaikki lähtee siitä, että isojen päästäjien pitää kantaa vastuunsa, Mäkelä kertoo.

EU ei ole vielä ottanut kantaa siihen, miten suurilla rahoilla se on valmis tukemaan kehitysmaiden siirtymistä puhtaaseen teknologiaan. Siitä asiasta EU:n päättäjät keskustelevat kesäkuun huippukokouksessa. Teollisuusmaiden tukirahat kehitysmaille ovat yksi keskeinen kysymys, josta riippuu ilmastosopimuksen syntyminen Kööpenhaminassa vuoden lopulla.

Bonnin valmistelukokous kestää kaksi viikkoa. Kokoukselta odotetaan, että eri neuvotteluosapuolten kannat alkavat vähitellen hahmottua. Ilmastoneuvottelijoiden on määrä saada aikaan ensimmäinen sopimusluonnos Kööpenhaminan kokousta varten kesäkuussa.