Monissa B-luokan amerikkalaisissa elokuvissa testosteronia pursuavat nuoret miehet ratkaisevat kiistojaan pelaamalla chickeniä eli kanaa.
Euron valtiaat, Ranskan presidentti Francois Hollande ja Saksan liittokansleri Angela Merkel.
Kuva: Alessandro Di Meo / EPA
Pelissä jengien riitapukarit ajavat makeilla jenkkiraudoillaan suoran tienpätkän eri päihin. Lähtevät sitten kumit vinkuen kiihdyttämään nokatusten kaveria päin. Kumpi ekaksi väistää, on chicken ja menettää kasvonsa. Toinen taas on kova jätkä. Hemmetin kova jätkä, korttelin kunkku. Hermo piti, tytöt tykkää. Perkele.
Nyt on EU:ssa menossa kovemman luokan chicken-kisa.
Jengijako on selvä. Me suomalaiset kuulutaan siihen Saksan jengiin.
Saksa on iso ja turvallinen, sen taakse on hyvä asemoitua. Ollaan lisäksi aika samanlaisia. Käyttäydytään samalla lailla ja meidän mielestä meihin voi luottaa. Jengissä ovat myös Hollanti. Ja Itävaltakin oikeastaan. Nekin on meitä suurempia, mutta oikeastaan me ollaan niiden kanssa aika tasoissa, ainakin jos noustaan varpaille. Hyviä jätkiä.
Sitten on noi. Se toinen jengi. Ranska on niiden kovis, jonka epätavallisen leveiden hartioiden takaa kurkkivat niin Portugali, Espanja, Italia kuin Belgiakin. Irlantikin ollaan nähty niiden kuvioissa mukana.
Itse asiassa Kreikkaa ollaan jo ainakin salaa hävetty jo pitkän aikaa. Perheen musta lammas.
Jopa Kreikkakin yrittää yhä hengailla vielä mukana, vaikka itse asiassa Kreikkaa ollaan jo ainakin salaa hävetty jo pitkän aikaa. Perheen musta lammas. Oli kuulemma jotain sotkuja rahan kanssa. Ei aio maksaa velkojaan.
Molemissa jengeissä vallitsee jyrkkääkin jyrkempi konsensus. Tietyistä asioista ollaan muuten ihan samaa mieltä. Osoitellaan toisen jengin suuntaan ja uhotaan, että meidän nenille ei noin vain hypitä. Jep. Niin se vain on. Noi on väärässä ja me ollaan oikeassa. Noi on tyhmiä ja me ollaan cooleja. Me osataan, noi ei osaa.
Ranska vs. Saksa
Entäs jengien ajatusmaailma sitten?
No, Ranskan jengi syyttää Saksan (ja siis meidän) jengiä moraalin ja solidaarisuuden puutteesta. Samalla kun kehittymättömät Välimeren maat kärsivät globaalitalouden myrskyistä enemmän kuin Saksan jengi, Saksan jengi nauttii tästä esimerkiksi epätavallisen matalien korkojen muodossa.
Mitä huonommin Ranskan jengillä menee, sitä paremmilla ehdoilla Saksan jengiläiset saavat luottoa. Itsekkäät paskat. Omia pankkeja vaan pelastellaan, meistä välittämättä.
Moraalitonta, solidaarisuuden puutetta ja jopa vihamielistä. Ainakin itsekästä.
Lisäksi te vaan säästätte ja kiristätte vyötä, eikä meidän tuotteet mene enää kaupaksi teidänkään markkinoille.
Saksan jengin mielestä taas kaikki Ranskan jengiläiset on naurettavia. Tekisitte laiskurit töitä niin kuin me. Eihän tosta mitään tule, kun yhteiskunnat ovat korruptoituneita. Siivotkaa pesänne. On kuulkaa ihan oma syy, että teillä menee huonosti. Meidän korot laskee, koska me ollaan niin hiton kovia.
Mitä huonommin Ranskan jengillä menee, sitä paremmilla ehdoilla Saksan jengiläiset saavat luottoa.
Oikeastaan kaikki meidän yhteiskunnissa on ylivertaista. Lisäksi me ollaan säästeliäitä ja te olette tuhlareita. Alkakaa kuulkaas säästää sukanvarteen ja hamstratkaa vaikka buffeteissa muovipussiin huomisellekin niinkuin mekin. Niin me tehdään ja siksi meillä menee niin lujaa. On bemarit ja vehkeet.
Sormimerkkejä aletaan näytellä puolin ja toisin, ja taitaa siellä joku pyllistääkin.
Iltaisin bierstubet ja brasseriet ovat täynnä kyräileviä jengiläisiä. Kaljasta katsotaan tarkkaan, missä se on valmistettu.
Kompromisseja etsimässä
Tähän väliin pitää muistuttaa, että näillä pihoilla oli joitain vuosikymmeniä sitten aika paha paikka. Silloin olivat roolit vähän toisin päin.
Saksan johtamana silloisen B-rapun porukat alkoivat mellestää, kun sitä ennen naapurit olivat kiusanneet ja roikuttaneet Saksaa löysässä hirressä toista vuosikymmentä. Mutta silloin tapahtui niin rumia asioita, että nillä ei toivottavasti ole mitään tekemistä tämän meidän chicken-kisamme ja mediaa niin viihdyttävän eurojengikiistelyn kanssa.
Sen vain voin sanoa, että korttelin monista asunnoista vietiin tuolloin asukkaat pois eivätkä he koskaan palanneet koteihinsa.
Samaan aikaan jengiläisten vanhemmat pitävät kriisiyhtiökokouksia toisensa perään. He ymmärtävät, että näillä samoilla pihoilla ollaan ja eletään, eikä sille voi mitään. Näin on ollut ja näin tulee olemaan. Naapureita ei voi noin vain vaihtaa. Pitää löytää kompromisseja ja pelisääntöjä.
Vain kingillä on väliä
Kuva:
Yle
Tämä on tilanne. Mutta miten saataisiin näille isotteleville Saksan ja Ranskan jengeille paukutettua päähän muutamia tosiasioita. Nyökyttelyt seuraavat toisiaan, kun taloyhtiön isännöitsijä linjaa. Otetaanpa järki käteen. Suuri maailma määrää, miten meidän eurokorttelin käy.
Näissä yhtiökokouksissa voidaan enintään päättää kerhohuoneen käyttövuoroista, tai siitä, ovatko pesutuvan laitteet kertamaksullisia vai jaetaanko käyttökulut solidaarisesti kaikkien asukkaiden kesken. Lisäksi puuttuu talkoohenkeä. Syksyisin kaikki kyhnöttävät omissa nurkissaan ja odottavat että puista karisseet lehdet katoavat itsestään. Eivät katoa.
Otetaanpa järki käteen. Suuri maailma määrää, miten meidän eurokorttelin käy.
Vaikka yhtiökokoustaan jatkavat vanhemmat eivät ehkä aavista, niin itse asiassa jengiläiset tietävät ja ymmärtävät kaiken tämän ihan hyvin. Kuten varhaisteinit, jotka ymmärtävät seksistä kaiken jo vuosia ennen kuin isä tai äiti rohkaistuu aiheesta puhumaan.
Mutta hei, ei järjellä tai mittasuhteilla olekaan nyt väliä. Ei se olekaan jutun ydin. Oleellista on se, kuka on pihan kingi. Kun meni hermot niin meni hermot. Tästä ei vaan voi enää perääntyä.
Hei, me kiihdytetään
Autojen moottorit jyrähtävät käyntiin vihaisesti murahtaen. Molemmat jengit pakkautuvat autoihin ja lähtevät sutien liikkeelle.
Jengien johtajat tarraavat itseoikeutetusti ratteihin. Takapenkki yllyttää. Vauhtia otetaan tällä kertaa oikein kunnolla. Saksa vääntää ratin ympäri vasta EU:n rakennerahaston varoin kasvokohotetussa Suomen Lapissa. Ranska taas jättää komeat kumiset paskarinkijäljet samoilla rahoilla sponsoroituun Espanjan ja Portugalin yhdistävään moottoritienpätkään.
Nasta lautaan ja kunnolla. Kiihdytys kestää kauan, mutta etäisyyttäkin ainakin näyttäisi olevan paljon. Kiihdytys voi kestää vielä jopa viikkoja, ehkä kuukausia, ken tietää vaikka vuosia. Mutta tarkoitus olisi että nyt otetaan miehestä mittaa.
Hajoavatko autot matkalla? Ajetaanko ylinopeustutkaan? Loppuuko bensa? Kumpi väistää? Vai väistävätkö molemmat hiukkasen? Luikerteleeko Suomi kesken matkan autosta pois?
Jos kumpikaan ei väistä, pelti rytisee. Siinä rytinässä euro hajoaa. Ehkäpä siloin Kiinan suurimman taloussanomalehden pikku-uutisessa sitten kerrotaan 17 nuoren kuolleen auto-onnettomuudessa suurin piirtein Luxemburgin kohdalla.