(9.6.) Mikä voisi estää Kataisen pääministeritien?

Kokoomus sai europarlamenttivaaleissa yllättävän vaatimattoman tuloksen siitä huolimatta, että varakkaat ja koulutetut ihmiset äänestivät muita ahkerammin. Kokoomuksen voittokulku taisi siis jo rasahtaa poikki. Miksi?

Nuori Jyrki Katainen tuli valtiovarainministeriksi vähäisellä kokemuksella. Parina ensimmäisenä vuotena ministeriön virkamiehet ja elinkeinoelämän lobbarit näyttivät saavan hänet ohjaukseensa. Aluksi talous kehittyi vauhdilla ja rikkaiden verotusta ja tuloveroja alennettiin jyrkästi. Liian jyrkästi ja varomattomasti, sillä vientivetoinen talous pysähtyi seinään, kun taantuma iski. Liian rikkaita suosivasti, sillä rikkaiden ulkomaantavaroiden kulutus, säästöt "pahan päivän varalle" ja ulkomaanmatkat eivät elvytä.

Hallitus onnistui tyynnyttelemään äänestäjiä ennen kunnallisvaaleja, mutta tyynnytys ei voi onnistua enää kovin pitkään, kun työttömyys yhä kasvaa julkinen velka räjähtää käsiin, julkiset palvelut alkavat heiketä ja Kataisen johdolla otetaan velkaa 10 miljardia euroa vuodessa usean vuoden ajan.

Velan kasvaessa ja sen korkotason noustessa tulevat korkomenot kuristamaan julkista taloutta ainakin 20 vuotta. Julkista taloutta odottaa pitkä kurimus jota Kataisen ajamat verojen alennukset syventävät. Veroasteessa tulee V:n muotoinen kuoppa, jonka alakärjessä nyt ollaan, kun se olisi voinut olla loivan U:n muotoinen. Seuraava hallitus joutuu nostamaan veroja ja leikkaamaan kuluja sitä enemmän mitä heikommin tämä hallitus hoitaa leiviskänsä ja velkaantuu.

Pahenevassa taloustilanteessa mainostoimistojen falskit hymykampanjat eivät riitä ja vaatii melkoisia retoriikan taitoja selvitä voittajana 2011 vaaleista. Katainen tulee esittämään velkatien ainoana mahdollisena ja hirmu sosiaalisena vaihtoehtona, vaikka se vain lykkää ongelmia. Tai hän vetoaa Kokoomuksen rooliin työllistävän yritysmaailman edustajana. Tuskin onnistuu. Kokoomuksen hellimän julkisten palvelujen yksityistämisen kautta palvelut kallistuvat eikä tehokkuusretoriikka pure pitkään, kun kansa saattaa oppia vaikkapa autokatsastuksen kokemuksista.

Keskusta tuskin menee vaaleihin tilanteessa, jossa se vastaa kokonaisuudesta, mutta valtiovarainministeri voi edelleen näyttäytyä aloitteellisena ja saada ansaitsematonta taloustuntijan mainetta. Keskusta saattaakin hakea yhteistyötä Sdp:n kanssa. Sdp:n puolestaan kannattaisi valita johtoonsa SAK-taustainen taloustuntija, mutta näkeekö puolue niin pitkälle? Esimerkiksi Soini voi kaukana epäonnistuvasta talouspolitiikasta säilyttää hyvät asemat arvostella hallituspuolueita ennen 2011 vaaleja ja viedä kasvavan tyytymättömyyden protestiäänet.

Kenties lopulta kootaan laajapohjainen hätätilahallitus jakamaan vastuuta tulevista verojen korotuksista ja etuisuuksien leikkauksista. Tai esimerkiksi Kesk-Sdp-PS-KD -hallitus. On monta vaihtoehtoa, jotka ehtivät kaataa Kataisen pääministeritien. Mutta pääasia olisi kaataa hurjan velanoton, yksityistämisen ja valtion omistuksen myynnin tie. Kataistakin tarvitaan, jos hän suostuu muuttamaan linjaansa.

(8.6.) Mitä vaalitulos kertoo?

Vaalitulosta voi luonnehtia arvokonservatiivien, jopa kristittyjen vastaiskuksi. Katolilainen Soini, helluntailainen Essayah, julkiluterilaiset Korhola ja Takkula ja ehkä joukkoon vielä ortodoksi Mitro Repo. Kaikki tämä viestii, että on jo kyllästytty kolmen ison puolueen aatteettomaan maallistuneeseen liberalismiin. Tämä on yksi protesti, joka alkaa murtautua läpi. Otaksun, että tämä kehityssuunta tulee jatkumaan. Julkikristittyihin vielä luotetaan, se on yksi syy miksi puolueet ottavat heitä listoilleen.

Toinen protesti suuntautui taloustilanteeseen, josta isot puolueet eivät näytä saavan otetta. Vasemmiston kannattajat ovat pettyneet puolueidensa näköalattomuuteen ja työväestö ja pienituloiset jäivät koteihinsa muita useammin äänestämättä ketään "Herrojen EU:hun".

Kolmas protestin laji suuntautui EU-pettymykseen. EU:n kanssa ei ole oltu rehellisiä ja avoimia. Jo liittyminen vietiin aikoinaan läpi sumuverhon suojissa ja EU:n kriittinen tarkastelu on pitkään jäänyt vähiin.

Vihreillä oli ykkösketju ehdokkaina ja voitti paikan. Rkp teki hurjan kampanjan (vrt torstain Obs.) ja pystyi säilyttämään paikkansa. Silti vain Soinin henkilökohtainen äänimäärä oli dramaattinen muutos vaaleissa. Suomessa korostuvat henkilövaalit. Joka onnistuu antamaan itsestään rehellisen ja hyvän kuvan, hän kerää ääniä. Henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan monet valituista ovat kelpo tyyppejä, Timo Soini aivan kärkeä. Kyllä kansa tietää.

(5.6.) Kuka voitti vaaliväittelyn?

Päivän uutinen oli PS+KD-vaaliliitolle ennustettu kaksi paikkaa. Sitä ei ainakaan hehkutettu vaan pikemminkin mahdollisuutta menettää se. Mielestäni KD:n Päivi Räsänen ja PS:n Timo Soini pärjäsivät kuitenkin hyvin. Räsänen sai mainituksi pörssiveron, joka oli ainoa puheenvuorojen konkreettinen esitys. Soini haastoi mm nettomaksuosuudessa Vanhasta ja Kataista ja arvosteli EU:n epäkohtia. Hän jatkoi mm Räsäsen mainintaa, kuinka tyhmää on reissata Brysselin ja Strasbourgin väliä. Puhe oli suoraa ja rehellisen oloista ja tunnetta oli mukana. Ainoa varsinainen jännite syntyi KD+PS:n vaaliliiton ja hallituspuolueiden välille.

Suuria pettymyksiä oli Thors, jonka jotkut vastaukset olivat aivan sekavia kenties huonon suomenkielen taidon takia, sekä Jutta Urpilainen, joka ei pärjännyt huutokilpailussa. Urpilaisen pyrkimys haastaa elvytyksessä, "90% veroelvytystä", ei oikein onnistunut. Sinnemäki sai odotetusti korostetuksi ilmastokysymystä, Katainen käytti valtiovarainministerin rintaääntä, ja väisti kysymykset Vatasesta ja Pöntisestä. Kukin turvautui vahvimpaan alueeseensa, Vanhanen pysymiseen rauhallisena.

Tuli hyvin esiin se, että 12. ja 13. paikka ovat täpärällä. Äänestysaktiivisuus ratkaisee nuo paikat. Luulen, että keskustelu saattoi passivoida muutaman tuhat ääntä demareilta, vasemmistoliitolta ja Rkp:lta. Kenties KD+PS saivat muutaman ratkaisevan äänen lisää. Toisaalta niin röyhkeä oli FST5:n Obs:n Rkp-vaalipuffi tuntia aikaisemmin, että se saattoi voittaa ne pari tuhatta ääntä, jotka tentissä menetettiin.

(4.6.) Miksi Putin ärähti?

Olin seuraamassa Putinin ja Vanhasen lehdistötilaisuutta ja yllättynyt sen väkinäisestä hengestä. Tuntui, että oikein kukaan ei ollut tyytyväinen. Putin kuunteli jopa tuskastuneen ja kyllästyneen oloisena Vanhasen puheenvuoroja. Tämä on 1. kerta kun seuraan miestä läheltä. Huumoriksi yritetty maininta siitä, että Vanhanen tuntee Itämeren kaasuputken asian häntä paremmin ja on omin käsin laskenut miinatkin, tuntui minusta peitellyn aggressiiviselta moitteelta.

Ikäänkuin suurvallan päämies ei haluaisi näytellä nöyrää ja tasavertaista, vaan määrätä Suomen tahtoonsa. Vierailun pääviesti olikin Itämeren kaasuputken välttämättömyys. "Me tietenkin tyydymme siihen mitä te päätätte, mutta putken rakentamiselle ei ole mitään esteitä ja se on tärkeä monelle Euroopan maalle."

Toinen merkittävä viesti oli Putinin halu saada EU maksamaan Ukrainan kaasuvelat viisi miljardia dollaria. Ukraina ei siihen pysty ja tarvitsee välttämättä kaasunsa. Ilman EU:n lainaa Ukrainalle kaasutoimitukset pysähtyvät taas.

Putin oli matkalla Helsinkiin lentokoneessa kuullut Anton-pojasta. Ei Venäjän pääministeri voi sanoa venäläisten tiedotusvälineiden edessä ja Helsingin Sanomien kysyessä asiasta, ettei siinä ole mitään ongelmia. Tottahan Suomen diplomaatti rikkoi niitä kansainvälisiä sopimuksia että diplomaatti toimii asemamaansa lainsäädännön mukaisesti. Se oli pieni sivujuonne, mutta poliittisen retoriikan tyylitaju ja henki Venäjällä on kyllä erilainen kuin lännessä.

(3.6.) Miksi vihreät ja kommunistit muistuttavat toisiaan?

Heti täytyy huomauttaa, että EU-myönteisyys-kielteisyys-akselilla ne ovat hyvin kaukana toisistaan. Minulle oli selvää vihreän liikkeen alusta alkaen, että sinne valuivat monet meistä entisistä sosialisteista ja kommunisteista ettei kokonaan joutuisi luopumaan idealismista. Ateismista jäi jäljelle liberalismi moraalikysymyksissä.

Luin äskettäin Markku Kivisen kirjan Betonijumalat ja siinä hauskasti mainittiin 70-luvun kybernetiikan pohtimisesta. Olin nuorena Tapiolassa samoissa marxilaisissa piireissä ja opiskellessani viereisessä Otaniemen TKK:ssa pidin esitelmän siitä miten Klausin kybernetiikan pohjalta kokonaisuuden kannalta systeemi toimii suunniteltuna ja yhteisomistuksessa parhaiten. Samankaltaista systeemiajattelua on Vihreissä, tosin optimoinnin kohteena on nyt myös luonnon hyvinvointi.

Miksi demarit ovat Suomen euromyönteisin puolue? Sosialistiseen ajattelutapaan kuuluu luontevasti turvautuminen vahvoihin keskitettyihin valtiollisiin tai ylivaltiollisiin järjestelmiin. Ison systeemin rakentamisessa väärään suuntaan vievien osasysteemien päsmäriksi löytyy yhteistä Vihreiden kanssa.

Onko ehdokasryhmillä todellisia ideologisia eroja? Toki on, mutta täytyy jo olla tietyn ideologian sisällä ymmärtääkseen millaisia asenteita ja ajatteluprosesseja on vastausten taustalla ja millaisissa pragmaattisten vaatimusten kentissä vastaukset valitaan. Silloin voi tunnistaa oman poliittisen eläinlajin tutun ääntelyn. Onko ideologialla merkitystä äänestyspäätöstä punnittaessa? Kyllä, jos päänsisäinen tulkintatapa pystyy erottamaan surinat, röhkinät, karjunnat ja kuiskaukset toisistaan. Kun poliittinen harrastuneisuus vähenee, kakofonia kasvaa. Mutta jotain tuttua jää: jokin perustava, vaikkei perusteltu, äänimaailma on kuitenkin valikoitunut politiikan kentän hahmottamiseen.

(2.6.) Mitä eurovaalitulos vaikuttaa Urpilaisen asemaan?

Tyttäreni valmistuu tällä viikolla Tukholman kuninkaallisesta tanssikorkeakoulusta ja olen huolissani hänen työllistymisestään. Taidetaan menettää lahjakas taiteilija ulkomaille. Tottakai välikysymyksellä nuorten työttömyydestä halutaan nostaa äänestäjille läheisiä kysymyksiä esiin ennen vaaleja. Pitäisi vain olla esittää omat vaihtoehdot.

Sitä olen ihmetellyt, että demarit olivat mukana sosiaalitupossa nostamassa osa-aikaeläkkeen ikärajaa 58:stä 60:en vuoteen 1.1.2011 alkaen. Olisin itse valmis antamaan tilaa nuoremmille, mutta myöhästyn tuosta rajasta 2,5 kuukautta. Kuitenkin nuorisotyöttömyys tulee olemaan erittäin korkealla vielä 2012. Syykin on selvä: me vanhemmat, joilla on työpaikka, emme laman aikana voi siitä luopua. Toisin kuin Saksassa, meillä on vaikea myös alentaa työtunteja siten, että nuoretkin saisivat töitä. Sukupolvien keskinäinen solidaarisuus estetään - mielestäni aivan turhaan.

Sitäkin olen ihmetellyt, että Sdp ei esitä uusien valtionyhtiöiden perustamista. Esimerkiksi uusiutuvan energian investointeihin tarvitaan paljon pääomia, joita edullisimmin saisi valtio. Tai olen ajatellut niitä tietotekniikan alan irtisanottuja, jotka voisivat uudessa tietotekniikan valtionyhtiössä rakentaa Internetiin Virtuaali-Suomen. Palvelu voisi olla vähän samalta pohjalta kuin virolainen www.maamet.ee, mutta tarkempi julkisine ja yksityisine palveluineen kaikkineen.

Kuntademokratiakin laajenisi, jos Virtuaali-Suomen karttapohjalla jollain eri tasoista näkisi piirroksina erilaiset kaavoitukset ja kaavaesitykset, joihin voisi antaa palautetta.

Sitä siis ihmettelen, että miksei Sdp kehitä uusia ideoita. No, vanhakin politiikka tuo tulosta: osuus säilyy vaikka äänestäjäkunta kokonaisuudessaan hiipuu. Näissäkin europarlamenttivaaleissa Sdp saanee kolme meppiä, joten ei mitään hätää Urpilaisella.

(1.6.) Miksi eurovaalit lietsovat muukalaisvihaa?

Epätoivoiset vaalitemput yleistyvät. Ensin ihmettelin Ari Vatasen (kok.) lausuntoja siitä, että ihmiskunnan aiheuttamaa ilmastonmuutosta ei ole, tai jos on, niin se on hyvä asia. Sitten tajusin, että tällaisia asenteita on laajemminkin ja ottamalla asian esiin Vatanen pääsi yli lehdistön kommentointikynnyksen ja haali näin lisäjulkisuutta ja lisä-ääniä.

Samaa temppua käytti Kai Pöntinen (kok.) mainoksellaan sosiaalipummimaahanmuuttajista. Tulee lisä-ääniä, koska asenteet maahanmuuttajia kohtaan ovat kiristymässä laman oloissa. Monet suomalaiset kysyvät järjestelmän perään: Suomalaisten pitää kiristää kaikesta, työttömyys kasvaa, mutta jos joku muuttaa Suomeen, miksi hän saa meidän kustannuksellamme ilmaisen elannon? Ärsyttäväthän jo nekin suomalaiset, jotka elävät sosiaalikorvauksilla ilman aikomustakaan rehelliseen työntekoon. Toimiiko kotouttaminen? Jos maahanmuuttajien työllistyminen viivästyy, tulee kaikenlaisia ongelmia aivan kuten suomalaisilla pitkäaikaistyöttömillä.

Katson tätä mainoshommaa lähinnä puoluetaktikointina. Keskustassa ja kokoomuksessa on kovat paineet padota perussuomalaisten kasvu. Siksi omitaan heihin leimautuneita teemoja itselle. Jos ei virallisesti niin ainakin joidenkin edustajien kautta koukaten. Mitä ideologiaa näissä puolueissa muka vaaditaan, “eri näkökannat” mahtuvat mukaan. Miksi Jyrki Katainen sitten hyllytti Pöntisen mainoksen? Ainakin siinä sai lisämainosta sekä Katainen että Pöntinen. Katainen siinä kuinka hyvä anti-rasisti hän on ja Pöntinen lisäjulkisuutta kovana jätkänä.

Timo Soini on rehellisempi kaveri, kun torjui Halla-ahon ehdokkuuden. Tunnen Timo Soinin enimmäkseen niiltä ajoilta, kun juttelimme katolisen Pyhän Marian kirkon kirkkokahveilla. Seurakunnasta puolet on ulkomaalaistaustaisia, eikä Soini itse ole mitenkään rasisti. On hyvin ymmärrettävää, jos hän haluaa suitsia uusia, aggressiivisesti valtaan pyrkiviä elementtejä puolueessaan. Protestipuolueeseen kun liittyy kaikenlaista porukkaa, ja siinä onkin kaitsemista.

(29.5.) Puolueiden kannatus: Kasvaako paine hallituksessa?

Neljästä paikasta taistellaan. Tuoreiden kannatuslukujen perusteella neljä paikkaa 13:sta on EU-vaaleissa tiukan kamppailun kohteena. Tässä pitää hatusta vetää arviot eri puolueiden kannattajien äänestysaktiivisuudesta ja siltä pohjalta kertoimet kannatusprosenttien suhteen.

Kokoomuksen äänestäjät ovat suhteellisesti paremmin toimeentulevia ja äänestävät eurovaaleissa muita aktiivisemmin. Joten Kok 23,4%x1,1 tietää neljää paikkaa, mikäli 6,1% riittää yhteen paikkaan.

Sdp 20,9%x0,9 tietää kolmea paikkaa. Kesk 19,8%x0,95 merkitsee että kolmas paikka on kiistanalainen. Ps 8,6%x0,9 + KD 3,8%x1,1 = merkitsee kahden paikan olevan mahdollisuuksien rajoissa.

Vihr 10,8%x1 merkitsee, että kaksi paikkaa on mahdollisuuksien rajoissa. Vas 7,5%x0,8 tietää sitä, että yhdenkin paikan saaminen on vaikeaa. Rkp 3,4x1,5 tietää nollaa paikkaa.

Kok 4, Sdp 3, Kesk 2-3, PS ja KD 1-2, Vihr 1-2, Vas 0-1 ja Rkp 0 edustajaa, eli neljästä paikasta kamppaillaan tosissaan.

Mitä tulos merkitsee poliittisen kartan tulevaisuudelle? Paikka europarlamentissa toki antaa puolueelle uskottavuutta ja vähän lisäresursseja. Silti mielestäni enemmän vuoden 2011 eduskuntavaalien tuloksiin vaikuttaa taloustaantuma, työttömyys ja julkisen talouden kurja tila ja tähän kurimukseen eri puolueiden esittämät politiikkatoimet.

Se tulee vaikuttamaan Kokoomuksen asemaan, jolloin mainostoimistojen kampanjat alkavat tuntua yhä falskimmilta. Keskusta menettää asemiaan joka tapauksessa, koska siirtymä liberaaliksi kaupunkilaispuolueeksi on tuskallinen. Rkp:n laskusuunta jatkuu ruotsinkielisen väestön suhteellisen osuuden pienetessä. Sdp kasvattaa tavallaan automaattisesti kannatustaan esiintyessään sosiaalisesti välittävänä työtätekevien etujen puolustajana ennen seuraavan hallituksen muodostamista ja ennen sen tekemiä leikkauslistoja ja veronkorotuksia.

Ongelma isoille puolueille on se, että ne ovat "samaa höttöä" edustettuaan suurin piirtein samanlaista politiikkaa hallituksessa. Kansalaiset kaipaavat vaihtoehtoja, mikä avaa tietä keskisuurille puolueille, lähinnä Vihreille ja Perussuomalaisille. Vasemmistoliiton pitkä laskeva trendi saattaa myös oieta. Itseäni lähinnä on Kristillisdemokraatit, KD, joka on useimmille tuntematon lehti. Sille avautuisi kasvun mahdollisuuksia, jos ne vain osattaisiin rohkeasti käyttää, haastamalla muita omilla vaihtoehdoilla.

Suomalainen politiikka on kuitenkin niin konsensushakuista soppaa, että puoluesiirtymät eivät ole kovin suuria ja eniten kasvaa äänestämättä jättävien joukko.

(28.5.) Miksi keskusta tahtoo presidentin sivuun EU-kokouksista?

Keskusta haluaa saada presidentin pois EU-pöydistä mielestäni pääasiallisesti taktisista syistä. Keskustassa tiedetään, että seuraavat presidentit mitä todennäköisimmin eivät ole keskustalaisia. Sen sijaan Keskustalla on mahdollisuudet saada edelleen hallituksissa esimerkiksi ulkoministerin paikka, jolle halutaan paikka myös EU-pöydissä. Keskustalaiset vaikuttajat ovat huolissaan kannatuksestaan isoissa kaupungeissa. Mikäli haluaa mielistellä kaupunkilaisväestöä, kannattaa asettua useimmissa asioissa samalle kannalle kuin Helsingin Sanomat.

Näyttää hyvin selvästi siltä, että Hesarin linja on ajaa presidentin valtaoikeudet alas. Keskusta kilpailee jatkuvasti Kokoomuksen kanssa ja suomalaisen politiikan peruskuvioihin kuuluu ottaa toiselta aseet pois ilmoittautumalla itsekin saman asian kannattajaksi. Toisaalta poliittisilla puolueilla on jatkuva pula omista poliittisista aloitteista, joten jokin aihe Keskustan eduskuntaryhmän piti keksiä saadakseen julkisuutta. Lyhytjänteisesti ajatellen Keskusta voi minimoida mahdolliset menetykset ottamalla kantaa asiaan juuri nyt, kun se ei ole kansalaisten mielissä mikään iso kysymys. Se vie kuitenkin huomion pois hankalista kysymyksistä. Kuten Keskusta ei halunnut ennen kunnallisvaaleja, se ei halua nytkään ennen EU-vaaleja kiinnittää kansan huomiota talouden syöksykierteeseen. Presidentin valtaoikeudet on sopivan isolta näyttävä asia, jolla ei ole varsinaista tekemistä sen kurimuksen kanssa, johon julkinen talous on syöksymässä.

Tällä en tahdo sanoa, etteikö joillakuilla voisi olla ihan oikeasti se kanta, että vahvan presidentin aika on ohi. Kanta vain tuppaa vahvistumaan, kun se on taktisesti hyödyksi. Olemme tulleet tilanteeseen, jossa Keskustan omien etujen mukaista on ajaa presidentin valtaoikeuksia alas.