(9.6.) Mikä voisi estää Kataisen pääministeritien?

Lennokkaasti vastaus voisi olla vaikkapa vihreiden enemmistöhallitus, jos vihreiden yleiseurooppalainen vaalivoitto eurovaaleissa johtaa kannatuksen vauhdikkaaseen kasvuun ja siivittää ilmastopolitiikan uuteen aikaan. Vähemmän lennokkaasti vaihtoehtoja voi olla monia. Sekä keskusta että sosiaalidemokraatit voivat muuttaa suuntaansa ja kääntää kannatuksensa nousuun, mutta en usko populismin olevan avuksi kummallekaan näistä puolueista. Kesäkuun eurovaalien erikoinen tulos aikaistaa spekulaatioita kevään 2011 eduskuntavaaleista.

Sosiaalidemokraatit kaipaisivat uudistumista. Globaalien markkinavoimien ja hyvinvointivaltion yhteensovittamisessa sosiaalidemokraattien ehdotukset ovat olleet vähäisiä. Enemmän ehdotuksia on kuultu Osmo Soininvaaralta. "Urhoilullaan" keskustakaan ei osoittanut uudistumishaluja.

Miten vanhat puolueet ja vihreät vastaavat populismin haasteeseen, jonka perussuomalaiset heittävät kehiin? Ennen 2011 vaaleja taloustilanne on haastava. Hyvinvointivaltion ja kuntapalveluiden ylläpitäminen vaatii taitoa, jos myös heikoimmassa olevista halutaan huolehtia. Jos tilanne pysyy hallituksen hallinnassa, hallituspuolueilla voi kuitenkin olla hyvät asemat eduskuntavaaleissa.

(8.6.) Mitä vaalitulos kertoo?

Tuloksen kannatusosuuksissa yllätys oli RKP:n tsemppiminen vasemmistoliiton ohi. Otaksuin ennakkoon kokoomuksen voivan jopa lisätä kannatustaan ja SDP:n ja keskustan kärsivän jonkinasteisesta alamäestä.

Vihreiden kampanjointi ja monipuolinen lista osuivat nappiin ja toivat kaksi ammattitaitoista vihreää meppiä. Perussuomalaisten nousu oli ennakoitavissa. Erikoista oli se, ettei äänestysvilkkaus kokonaisuudessaan noussut, vaikka ennakkoäänestysvilkkaus kasvoi.

Perussuomalaiset ja vihreät lienevät saaneet osan vasemmiston kannattajista taakseen, ja porvareita useampi vasemmiston kannattaja jäi nukkumaan näissä vaaleissa. Toisaalta kokoomuksen kallis kampanja ei purrut ennakoidulla voimalla.

Oppositioasemasta näissä vaaleissa hyötyivät vain perussuomalaiset. Meneillään on lama, mutta vasemmisto ei saanut kannattajiaan liikkeelle. Vaikka kyseessä ovat eurovaalit, tulos on mielenkiintoinen.

(5.6.) Kuka voitti vaaliväittelyn?

Vakuuttavin troikka aakkosjärjestyksessä mielestäni oli Jyrki Katainen, Anni Sinnemäki ja Timo Soini. He esiintyivät sujuvimmin ja tässä mielessä vakuuttavimmin - yritin arviossani sulkea pois henkilökohtaiset aatteelliset mieltymykseni. Katainen päästettiin aika helpolla "kirjavaan" ehdokaslistaansa liittyvistä ongelmista. Kenties troikalle gallupitkin toivat helpottuneen olon keskustella EU:sta.

Televisiossa sujuvuus voi ohittaa argumentaation tarkkuuden. Nopeus ja itsevarmuus ovat katsojien vakuuttamisen kannalta tärkeitä ominaisuuksia. Keskustelussa käsiteltiin melko laaja joukko asioita, mikä oli katsojien etu. Olisi ollut järkevää syventää tarkemmin niitä asioita, joissa europarlamentin toimivalta korostuu. Koska ohjelmassa käsiteltiin tiukkaa kisaa äänistä uusimman mielipidetiedustelun valossa, uskon keskustelun lisäävän äänestysintoa. Tuloksen kannalta olennaisinta tietenkin on, minkä ryhmien kannattajat aktivoituvat.

(4.6.) Miksi Putin ärähti?

Pääministeri Putinin viesti oli kahtalainen: toisaalta hän ei ottanut tarkalleen ottaen kantaa kysymykseen Antonista mutta silti hänen viestinsä luonne oli varoittava. Venäjän pitäisi liittyä lapsikaappausten estämistä ja käsittelyä koskevaan sopimukseen. Vastaavien tilanteiden ratkaiseminen helpottuisi, jos Venäjä olisi sopimuksessa mukana. Asian saama julkisuus kertoo jotain myös Suomesta - ei yksin Venäjästä.

EU-jäsenyyden yksi keskeinen ulottuvuus oli ja on turvallisuuspoliittinen. Suomen ulkopoliittista keskustelua haittaa suomettuneisuuden perinne, jonka pohjalta konsensusta rikkovia mielipiteitä helposti leimataan uhkaaviksi.

(3.6.) Miksi vihreät ja kommunistit muistuttavat toisiaan?

Vihreitä, RKP:tä ja kommunisteja näyttää tutkimuksen mukaan yhdistävän myönteinen suhtautuminen maahanmuuttoon. Tässä kysymyksessä solidaarisuus ei tunnusta oikeisto - vasemmisto -akselia.

Suomalaisessa politiikassa EU edustaa enemmän säätelyä kuin niitä "neljää vapautta", joita edistämään se perustettiin. Kansainvälistä säätelyä tarvitaan myös ilmastopolitiikassa, jossa EU on keskeinen neuvottelija ja joka Kööpenhaminan kokouksessa joulukuussa toivottavasti johtaa Kioton sopimuksen jatkoprosessiin. Ilmastosopimus on globaali välttämättömyys ekosysteemimme ja liberaalien yhteiskuntienkin kannalta.

Säätely ilmastopolitiikassa antaa sijaa vapaudelle muissa asioissa. Tätä ei ole vielä Suomessa eikä muuallakaan syvällisesti ymmärretty. Kuitenkin suuri murros on meneillään, sillä ilmastonmuutoksen mahdollisesti katastrofaalisia haittoja ei moni enää kiistä.

Nato näyttää edustavan monille ehdokkaille markkinavoimia. Tämä on kiintoisaa, sillä valtaosa EU-maista on Naton jäseniä. Naton roolia pitäisi miettiä ennakkoluulottomasti: kuinka hyvin Nato voi edistää inhimillistä turvallisuutta? Sekä EU:n että Naton kriisinhallinnan kehittämisessä pitää edistää paikallisten asukkaiden turvallisuutta ja rauhanrakentamista.

Kommunistien asemointi saa tutkimuksesta uutta väriä. Aiemmin he tuskin olisivat olleet millään ulottuvuudella Vasemmistoliittoa ja SDP:tä "oikeistolaisempia" missään mielessä.

(2.6.) Mitä eurovaalitulos vaikuttaa Urpilaisen asemaan?

Luulen, että huonokaan eurovaalitulos ei saa SDP:n kenttäväkeä riehumaan. Tosin politiikan dynamiikka voi sisältää nopeitakin muutoksia. SDP:n uudistumista on odottanut moni sekä puolueen sisällä että sen ulkopuolella. Eurovaalitulosta olennaisempaa nähdäkseni on, pystyykö puolue uskottavasti uudistumaan ennen eduskuntavaaleja. Miten SDP yhdistää vaikkapa sosiaalipoliittiset tavoitteet globalisaation ja markkinavoimien hallintaan? Eurovaalikampanja olisi mainio aika ottaa kantaa tähän kysymykseen.

(1.6.) Miksi eurovaalit lietsovat muukalaisvihaa?

Koska EU on kansainvälinen organisaatio ja se liittyy Suomenkin kansainvälistymiseen, siihen liittyvissä yhteyksissä on luontevaa keskustella maahanmuuttoasioista. EU-kansalaisten vapaa liikkuvuus liittyy suoraan aiheeseen. EU pystyy myös luomaan linjauksia esim. Afrikan maiden kanssa tehtävästä yhteistyöstä tietyissä rajoissa.

Olennaista on pohtia, miksi muutama poliitikko on ottanut rasismia hipovia kantoja näiden vaalien yhteydessä. Vaikka Suomessa monella maahanmuuttajalla on työllistymisvaikeuksia ja maahanmuuttajien asuminen on osittain keskittynyttä, Suomi on ainakin toistaiseksi välttynyt merkittäviltä maahanmuuttoon liittyviltä ongelmilta. Luultavasti taloustilanteen vaikeutuminen saa osan poliitikoista laskelmoimaan, että maahanmuuttajakriittisyyden ruokkimisella voi kalastaa ääniä - ja saada huomiota.

Suomi tarvitsee maahanmuuttajia työvoimapoliittisista syistä. Maamme täytyy myös täyttää pakolaissopimusten mukaiset velvoitteet. Maahanmuuttajien kotoutumista, suomen opintoja ja työllistymistä pitää helpottaa. Valtaosa maahanmuuttajista on työteliästä väkeä, joten "sosiaalipummisyytökset" ovat loukkaavia.

(29.5.) Puolueiden kannatus: Kasvaako paine hallituksessa?

Kannatuslukujen muutokset ovat pieniä, joten kampanjointi ei näyttäisi nyt ennakkoäänestyksen jo käynnistyttyä vaikuttaneen vielä paljoakaan. Silti kampanjoinnilla on merkitystä sekä puolueiden kokonaiskannatuksen että läpi pääsevien osalta. Iso kysymys on, mitkä puolueet saavat äänestäjänsä uurnille. Eurovaalien ongelmana on perinteisesti ollut matala äänestysprosentti.

Henkilöityneen politiikan aikana esim. vihreiden kannattajat pohtivat, äänestävätkö he nykyistä eruoparlamentaarikkoa eli Satu Hassia vai jotakuta muuta ehdokasta. Osa haluaa tukea Hassin työtä mm. ilmastosyistä ja toiset taas kaipaavat vaihtelua. Ehdokkaiden keskinäinen kisa puolueiden sisällä tuo oman dynamiikkansa tilanteeseen.

Hallitusyhteistyöhön tuo taatusti paineita, jos keskustan kannatus heikkenee paikkalukua pienentäen.