Eurovaalien Ykköskysymys - Eero Paloheimo

(8.6.) Mitä vaalitulos kertoo?

Tulevaisuustutkimuksessa puhutaan usein heikoista signaaleista. Niillä tarkoitetaan pieniä vihjeitä, maailman eleitä ja äänenpainoja, jotka viittaavat taustalla kumiseviin syvempiin tuntoihin ja muutoksiin. Tämä vaalitulos on heikko signaali. Kun sen asettaa suurten kysymysten rinnalle, voi tehdä arvioita tulevien vuosikymmenten trendeistä.

Vihreiden menestys tulee jatkumaan, kun maailman ympäristökriisi syvenee. Sivujuonteistaan huolimatta vihreät mielletään ympäristöä puolustavaksi ryhmäksi.

Kriisi ajaa muuttajia Eurooppaan ja tämä jakaa ihmiset Euroopassa. Kiinan valta kasvaa ja muuttuu uhkatekijäksi. Perussuomalaiset muuntuvat ja kasvavat. Heistä tulee peruseurooppalaisia, jotka vaalivat eurooppalaisuutta ulkoisilta vaikutteilta. Monikulttuurisuuden kritiikki ei ole enää junttiutta vaan asian syvempää ymmärrystä.

Kokoomus säilyy eurooppalaisena konservatiivina. Se ei havahdu kuten edelliset maailman muutokselle vaan juuttuu muita pidemmäksii aikaa talouden arvomaailmaan. Sen kannttajiksi jäävät varovaiset.

Keskusta ja demarit näivettyvät menneisyyden haamuiksi. Muut puolueet jäävät erikoisuuksiksi, yhden asian liikkeiksi.

(4.6.) Miksi Putin ärähti?

Putin ei reagoinut itse asiaan vaan käytti asiaa testatakseen Vanhasta. Kysymys ei ollut lapsesta, ei äidistä, eikä isästä. He olivat shakkilaudan sotilaita. Molemmille oli selvää, että Vanhanen oli ja hänellä oli täysi oikeus olla suomalaisen isän puolella. Ellei Vanhanen olisi tuossa tilanteessa osoittanut urhoollisuutta vaan pelkkää urhoutta ja ryhtynyt urhaamaan - anteeksi, uhraamaan - Anton-poikaa kaikkien miljoonien surun ja vihan täyttämien venäläisten lepyttämiseksi, hän olisi riskeerannut puolueensa menestyksen EU-vaaleissa ja lisäksi toiminut omaatuntoaan vastaan. Testattiin, pelkääkö Vanhanen tarpeeksi Putinia, jotta luopuisi periaatteistaan ulko- ja kauppapoliittisesti "järkevän" ratkaisun hyväksi. Pelkäsi selväsi, ja se näkyi television haastattelussakin. Mutta eipä antanut pelolle periksi ja siitä annetaan täydet pisteet. Ei osoittanut urhoutta vaan urhoollisuutta. Hyvä Suomi, heja Finland! Miten olisi mahtanut joku muu testistä selvitä?

(3.6.) Miksi vihreät ja kommunistit muistuttavat toisiaan?

Tämä on kysymykseksi naamioitu väite, johon pitää vastata kahdessa osassa.

"Vihreät ja kommunistit muistuttavat toisiaan" - väite pitää osittain paikkansa, osittain ei. Paikkansa pitävä osa liittyy ihmistyyppiin eikä aatteeseen. Osa väestöstä - etupäässä nuorista - on aina mukana muodikkaimmassa poliittisessa liikkeessä, riippumatta liikkeen sisällöstä. 40-luvulla se oli isänmaallisuus ja ryssäviha, 70-luvulla vasemmistolaisuus ja kommunismi, 00-luvulla se on vihreys ja monikulttuurisuus. Sama ihmistyyppi valitsee trendikkäimmän suuntauksen pinnallisin perustein ja usein hän on myös innokas poliittisen pelin, ei sisällön harrastaja. Kommunisteihin on jäänyt intomielisin osa SKP:n 70-luvulta. He elävät nuoruutensa muistoissa. Vaikka he ovat sukupolvea vanhempia kuin nykyvihreiden valtaosa, on osallistumisen psykologinen pohja sama ja samastuminen helppoa.

"Vihreät ja kommunistit muistuttavat toisiaan" ei kaikessa pidä paikkaansa. Enpä usko, että kommunistien joukosta löytyy sellaista Venäjän kriitikkoa, kuin Heidi Hautala. Heidän joukossaan ovat pikemminkin kiivaimmat Venäjän puolustajat. Puolustavatko kommunistit lehdistön vapautta ja ihmisoikeuksia aatesuunnasta riippumatta, kuten vihreät? Enpä usko. Löytyykö kommunistien joukosta yhtään todellista ympäristön puolustajaa, kuten vihreistä vielä muutama? Onko kommunistien joukossa yhtään nettivapaustaistelijaa, kuten Jyrki Kasvi? Mutta edelliset ovatkin aatteellisia kysymyksiä, jotka ovat muodeista riippumattomia.

Oletan, että tulevaisuuden aate on teknovihreys. Sen nimiin vannovat kaikki muotitietoiset, kun 30-luku koittaa.

(2.6.) Mitä eurovaalitulos vaikuttaa Urpilaisen asemaan?

SDP:n välikysymyksen ajankohta ja aihe osoittaa ainakin joidenkin kansalaisten aliarviointia. Välikysymys ei pyri ratkaisemaan itse asiaa, vaan on eurovaalien ylimääräinen ilmainen mainos. Tämä on niin tuttua.

Tämä ei ole yhden puolueen, eikä edes politiikan ominaisuus, vaan aikamme henki. Eletään hetkessä ja kädestä suuhun. Poukkoillaan päivittäisten trendien perässä ja pitkän aikavälin kysymykset ulkoistetaan niihin erikoistuneille ajattelijoille. Näillä ei tavallisesti ole suoranaista taloudellista eikä poliittistakaan valtaa. Heidän vaikutuksensa on korkeintaan välillinen. Välitön reaktio heidän pohdiskeluihinsa on pilkallinen. "Ei taida käydä joulupukilta rock".

Sitten kun on auttamatta liian myöhäistä, jaksetaan jaaritella, että miksei kukaan tehnyt mitään. Miksi kaikki vain näpertelivät päivittäisten pikkuasioiden parissa?

(1.6.) Miksi eurovaalit lietsovat muukalaisvihaa?

Muukalaiskammoiset ja muukalaisnälkäiset suomalaiset ovat samaa junttijoukkoa, vaikka jälkimmäiset pyrkivät esiintymään fiinimpinä. Suomalaisten suhde ulkomaalaisiin on luonnoton, mutta normaalisti kysymys ei ole vihasta vaan ylettömästä pokkuroinnista ja mielistelystä. Harvoinpa tästä kateellisesta kansastamme löytyy yksilöitä, jotka suhtautuvat ulkomaalaisiin mutkattomasti ja kuitenkin kriittisesti. Mutta täällä näkökulmalla on vain viihdearvo.

Vakavampi asia on, että maahanmuuttoa ja monikulttuurisuutta ei käsitellä pitkän tähtäyksen kysymyksenä ja laajemmissa puitteissa. Niin tehtäessä nähtäisiin pian, että esimerkiksi afrikkalaisten muutto Eurooppaan on vahingoksi ennen muuta Afrikalle. Pinnallinenkin kustannusvertailu kehitysapumallien välillä osoittaa, että maahanmuuttajien haaliminen on armotta hännillä ja vaihtoehdoista vahingollisin. Perustavaa vertailua ei tehdä vaan ajaudutaan olosuhteitten aalloilla milloin minnekin ja milläkin perusteella.

Toinen seikka on entropia. Kaatakaa kylmään veteen lämmintä maitoa ja saatte harmaata, haaleaa litkua. Niin käy kulttuureille kun ne sekoitetaan. Sekoitusta suosivat sukupolvet syövät seuraajiensa eväät. Huvittavin on sekoittajien perustelu: on mukavaa saada väriä meikäläiseen, harmaaseen katunäkymään. Mutta eipä tuo ole ainoa asia, joka kääntyy itseään vastaan.

Sosiaalipummaus on pikku juttu edellisten haittojen rinnalla.

(29.5.) Puolueiden kannatus: Kasvaako paine hallituksessa?

Perussuomalaisten vahva nousu johtuu Soinin puheesta. Hän puhuu suomea eikä kapulaa ja suurin osa äänestäjistä ymmärtää edellistä kielistä paremmin. Lisäksi hän sanoo (esimerkiksi) maahanmuuton ja monikulttuuriuden suosijoille, mitä suurin osa kansalaisista näistä ajattelee. Vastapuolen ainoaksi argumentiksi jää syyttely rasismista. Se ei kanna enää.

Vihreiden vakaa nousu johtuu heistä muodostuneesta käsityksestä ja ilmastonmuutoksesta, joka ei ole enää teoriaa vaan alkanut koskettaa kaikkia. Yleisen käsityksen mukaan vihreät ovat edelleen ympäristöpuolue ja radikaalimman vaihtoehdon puuttuessa he keräävät maapallon tilasta huolestuneiden äänet. Kannatus lisääntyy tulevaisuudessa kun maailmanloppu lähestyy.

Kokoomuksen kannatuksen lisäys ja keskustan lasku liittyy kaupungistumiseen. Se ei ole vain muuttoa maalta lähiöön, vaan ammatin vaihtumista maanviljelystä joksikin muuksi. Keskustan nykyinen kannatus on vanhaan juuttumista. Millä tavoin kokoomuslainen ja urbaani keskustalainen eroavat toisistaan? Urbaani keskustalainen yrittää olla kuin maltillinen kokoomuslainen, mutta se ei pure, koska kokoomuslainen on jo itse tarpeeksi maltillinen. Sukupolven vaihtuessa keskusta muuttuu ensin keskisuureksi ja sitten pieneksi puolueeksi.

Demareilla on pallo hukassa. Vanhat työväenluokan laulut ja fraseologia ovat onttoja, koska yhteiskunnan elinkeinorakenne ja työn sisältö on toisenlainen kuin Forssassa 1903. Työväenluokan ja pääoman vastakkainasettelu on kadonnut ja globalisoituminen hämärtää sitä lisää. Ei sillä kannata enää ratsastaa. Demareista valuu porukkaa jatkossa muihin puolueisiin, lähinnä vihreisiin ja perussuomalaisiin. Demarit ovat saavuttaneet tavoitteensa ja joutuvat joko uusimaan aatteensa tai muuttuvat aatteelliseksi marginaaliryhmäksi.

Vasemmistoliitto, RKP ja kristilliset muuttuvat yhä selkeämmin yhden asian liikkeiksi, joilla ei ole merkitystä suuria, maailmaa koettelevia kysymyksiä käsiteltäessä. Tulevaisuuden kolme suurta ryhmittymää muistuttavat kovasti nykyistä kokoomusta, vihreitä ja perussuomalaisia, olivatpa ne sitten nimiltään mitä hyvänsä.