• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

YLE Turun Radiossa kuultiin kevättalvella 2006 Föribeat-sarja, jossa kerrottiin Turun rock-elämän syntyhistoria ja ensiaskeleet 1950-luvun puolivälistä 60-luvun loppuun. Sittemmin Föribeat poiki suositun musikaalin Turun kaupunginteatteriin, Föribeat-konsertteja ja Föribeat-levyn. Nyt koko historiikki on saatu myös kirjalliseen muotoon.

Kirjan ovat kirjoittaneet Antero Laiho ja Iiro Andersson, jotka olivat jo alkuperäisen radio-ohjelman takana.

Suomen ensimmäinen rock-konsertti Turun konserttisalissa vuonna 1956 oli alun perin jazz-miesten aikaansaannosta.

- Erik Lindströmin All Stars esiintyi siellä. Jazz-miehet heittivät lonkalta pari rock n' roll -tyyppistä biisiä ja kansa oli aivan villinä. Tästä villiintymisestä aiheutuikin sitten jälkiseuraamuksia, joiden takia rokki kiellettiin Turussa vähäksi aikaa, Antero Laiho taustoittaa ja jatkaa.

- Rock tuli tänne viiveellä. Elvis oli ollut suosiossa jo ainakin yli vuoden Amerikassa ennen kuin rockista ruvettiin kirjoittamaan meillä. Ennen vuoden -56 konserttia lehdissä oli ollut juttuja rock n' rollin paheellisuudesta ja se herätti valtavan kiinnostuksen ja kaksi konserttia myytiin heti loppuun.

Iiro Andersson kertoo, että aika harvalla turkulaisnuorella oli aiempaa musiikillista kokemusta rockista.

- Erikoista kyllä enimmäkseen tietoa rockista tuli lehtien shokkijutuista, joissa kerrottiin esimerkiksi että rock n' rollin taakse kätkeytyy alkuihminen. Niin kuin tietysti kätkeytyykin!

1960-luvulla tulivat upolaiset ja paskasakki

Kysymys siitä mitkä olivat alkuaikojen tärkeimmät turkulaiset rock- tai beat-bändit on Föribeat-kirjailijoiden mielestä arveluttava.

- Tämä voi herättää pahaa verta joissakin, mutta kirjassa olemme omistaneet yhden luvun lähinnä neljälle bändille. Ne ovat Victors, Firestones, Sharks ja Madmen. Firestonesia joku voi ihmetellä, mutta se oli toinen turkulaisista 60-luvun bändeistä, joka pääsi levyttämään. On aika ihmeellistä, että 60-luvulla vain kaksi beat-bändiä pääsi ylipäätään levyttämään.

Kirjassa kerrotaan myös 60-luvulla Turussa hengailleiden nuorisojoukkojen taustoista. Ehkä tunnetuimmat olivat vespoilla ajelleet ja värikkäämmin pukeutuneet upolaiset sekä paskasakkilaiset, jotka verhoutuivat nahkatakkeihin ja farkkuihin ja ajelivat jawoilla tai Triumpheilla (jos jollain oli varaa).

Antero Laiho oli alkuvaiheessa itse mukana upolaisissa ja kertoo, että vaikka musiikkimaussakin oli eroja niin suurimmat ristiriidat tulivat tyyliseikoista.

- Upolaispojilla oli pitkät tukat, joka tarkoitti sitä, että se ulottui korvien yläpuolelle. Paskasakilla oli tietysti rasvaletit. Turussa nuorison kahtiajako tiivistyi näihin kahteen ryhmään, vaikka suurin osa oli tietysti niiden ulkopuolella.

Kaikki muuttui - paitsi Tommie Mansfield

Föribeat-kirjasta löytyy huima määrä valokuvia 50- ja 60-luvun Turusta ja turkulaisesta nuorisokulttuurista. Kuvien onkimisessa oli valtava homma, kertoo Antero Laiho.

- Ei silloin yleensä kellään ollut kameraa mukana kun ulkona käytiin. Föribeat -radio-ohjelma auttoi aikanaan verkostojen luomisessa ja tuttavapiirin kautta niitä on haettu. Tunnen sen ajan bändien jäseniä myös paljon ennestään. Valokuvaosio on tässä kirjassa hyvin keskeinen pointti.

Ainoa yksittäinen henkilö, joka on saanut kirjaan oman luvun on legendaarinen kitaristipersoona Tommie Mansfield. Tämä ei Iiro Andersson mukaan ole sattumaa.

- Tommie Mansfield oli mukana melkein koko sen ajan, jota tämä kirja käsittelee. Vaikka tyylit muuttuivat vaikkapa rautalangasta rockiin, beatiin, folkiin, psykedeliaan tai mihin vaan niin Tommie Mansfield pysyi itse aina aika samanlaisena ja uskollisena blues- ja rock-juurilleen. Hän ei tavallaan kuulunut mihinkään porukkaan vaikka kuului näihin kaikkiin vaiheisiin.

- Hienoa muuten, että Sibelius-museo osti Tommien itsensä tekemän kitaran kokoelmiinsa!