Gotlantilainen maanviljelijä on löytänyt lehmihaastaan muinaisen aarteen. Maanpinnasta pilkotti aluksi kaksi tuhannen vuoden takaista lanttia ja pronssiruukun reunapala. Sittemmin Ingvar Nilssonin haasta on kaivettu noin 650 hopeakolikkoa, sirpaleiksi hajonnut ruukku, jossa rahat lienee haudattu, sekä korujen kappaleita ja hopean punnitsemisessa käytettyjä painoja.

Aarre oli sorassa, jolla aluetta oli paranneltu kaksi vuotta sitten. Alkuperäinen kätköpaikka oli siis jossakin muualla kuin Eskelhemin Övidessä.

Yli puolet rahoista on saksalaista alkuperää. Satakunta on Englannista. Muut ovat kirjava valikoima arabialaisia, unkarilaisia, roomalaisia ja skandinaavisia kolikoita.

Vanhimmat rahat on lyöty noin vuonna 1000 ja nuorimmat vuonna 1130, jolloin Gotlanti oli juuri siirtymässä viikinkiajasta keskiaikaan. Arkeologeille löytö on herkullinen, sillä viikinkiajan lopulta on säilynyt vastaavia vain vähän, vaikka Gotlanti onkin haudattujen hopea-aarteiden luvattu saari. Niitä on löytynyt peräti 750. Rahoja niissä on ollut yli 160 000. 

Viikinkiajan viimeinen kätkö?

Vanhoihin rahoihin perehtynyt tutkija Kenneth Jonsson kertoo, että 1100-luvulla tapahtui jotakin, minkä vuoksi gotlantilaiset lakkasivat kätkemästä rahojaan maahan. Mitä se mahtoi olla, siihen Öviden rahojen analyysillä toivottavasti on kerrottavaa, Jonsson sanoo.

Hänelle painot ovat erityisen kiinnostava löytö, sillä ne kertovat aikansa arkitodellisuudesta. Eri puolilla lyötyjen rahojen nimellisarvolla ei ollut merkitystä, vaan arvo oli niiden sisältämän hopean määrässä eli painossa. Kun Gotlannissa alettiin vuonna 1140 lyödä omia rahoja, niillä oli vakioarvo eikä punnitsemiseen ollut enää tarvetta, Jonsson kertoo Hela Gotland -lehdessä.

Arkeologit arvelevat, ettei Nilssonin lehmihaassa ole enää lisää löydettävää. Sen sijaan he alkavat tutkia aluetta, josta sora on peräisin.