Kilpailu on kovaa vaikka kyllähän paljon kanssa pärjää, sanoo folkfestivaalien taiteellinen johtaja ja kurssivastaava Timo Hannula. Hän ei ole huolissaan kurssien jatkosta. Sen sijaan pientä huolta tuottaa se, että kurssilaisten soittotaito pelottaa uusien opiskelijoiden osallistumista. Esimerkiksi amerikkalaiset opettajat sanovat,  että missään muualla ei ole niin kovatasoisia soittajia kuin Haapaveden kursseilla. 

-  Se on hyvä meille, mutta joskus se on jonkinmoinen rasitekin. Meidän on vaikea saada vasta-alkajia, koska tämä tiedetään, Hannula pohtii. 

Jo 26. folkkurssi

Haapavedelle on kokoontunut 26. kerran musiikkitartunnan saaneita etsimään folkmusiikin ydintä, Opiskelijajoukon koko lähenee jo kahtasataa.  Ahkerimmat ovat olleet jo kymmeniä kertoja. Helsinkiläinen Wasel Arar oli kursseilla enimmäisen kerran jo 90-luvun alussa.

- Ja sen jälkeen on aina kaduttanut,  että ei tajunnut tulla aikaisemmin. Silloin kun Alison Krauss oli Haapavedellä esiintymässä.  Nyt hän on Helsingissä konsertoimassa ja helpottaa, Arar sanoo.

Kitarasta mandoliiniin vaihtanut muusikko tulee vuosi vuoden jälkeen Haapavedelle. Oppiakseen uutta ja soittaakseen kavereiden kanssa.

-  Kun kaikilla tunneilla saa käydä,  niin sitä saattaa vahingossa käydä oppimassa jotain,  josta luuli että tuo ei kiinnosta, Arar tuumii.

Kun kaikilla tunneilla saa käydä, niin sitä saattaa vahingossa käydä oppimassa jotain, josta luuli että tuo ei kiinnosta.

- Wasel Arar

Lauluopettaja Tukholmasta

Tukholmassa asuva eestiläissyntyinen laulunopettaja Veikko Kiiver on hänkin jo kokenut Haapavesikävijä.  Hänen ensi kokemuksensa Haapavedestä on 90-luvulta ja folkfestivaalien sijasta vanhan musiikin festivaaleilta.

-  Sitä ei monet tiedä, mutta se on se mistä minä aloitin. Tulin tänne ensiksi talvella ja sitten kesällä minä eksyin kokonaan. En edes tiennyt,  että Haapavesi sijaitsee järven rannalla.

Veikko Kiiver opettaa muun muassa eestiruotsalaisia virsiä ja viron kielistä kansallista virsilaulutraditiota. Virsiä laulettiin aina 1500-luvulta lähtien kun urkuja ei ollut. Laulettiin niin kuin muistettiin, Veikko Kiiver sanoo. 

-  Jokainen muisti melodian vähän omalla tavalla ja se on se tradition juuri, että sieltä löytyy monta vaihtoehtoa samasta melodiasta.

Kiiverin mukaan virsien laulutapa ei ole satojen vuosien aikana juurikaan muuttunut. Se tapa, joka opitaan korvan kautta ei muutu. Paperilta katsottu unohtuu, koska se oletetaan olevan joka hetki saatavilla. Urkujen tulo kuitenkin muutti tilanteen, Kiiver sanoo.

- Urkujen soiton tarkoitus oli soittaa niin kovaa, että ihmisten ruma laulaminen ei kuuluisi, Kiiver naurahtaa. 

Folkfestivaalit juhlivat ensi vuonna

Haapavesi Folk Music Festival täyttää ensi vuonna 25 vuotta. Tuolloin Haapavedelle on tarkoitus koota muun muassa haapavetislähtöisiä muusikoita.

Folkkursseille  tullaan jo 27. kertaa. Pitkästä historiasta ja ehkäpä juuri sen takia luottamus tulevaisuudesta on edelleen luja, sanoo Haapavesifolkkien taiteellinen johtaja ja taustahahmo Timo Hannula.

-  Suomenniemi on niin täynnä loistavia festivaaleja ja kun meitä ei ole kuin kurjat viisi miljoonaa. Kyllä lomailijoitten ja kulttuuriystävien sieluista on ankara taistelu. Siksi tämmöinen kurssi on meille aivan a ja o, Hannula painottaa.

- Koskaan ei tiedä miten markkinointi onnistuu. Mutta sen tietää,  että kun täältä lähtee tyytyväinen ihminen kurssilta ja festivaalilta,  niin hän saattaa tuoda porukkaa ensi kerralla mukanaan vaikka kuinka paljon, Timo Hannula luotsaa tulevaisuuteen.