Viime yön kävelijät viettivät Someron Pitkäjärvellä ja sieltä kävellään tänään Someron keskustaan, jossa yövytään.

Tänään tiistaina päivämatka on 170 kilometrisen reissun lyhyin - 12 kilometriä, mutta sopiva eilisen 37 kilometrin mittaisen jalkapatikan jälkeen.

- Kyllä se tuntuu! Ihan oikein, että tämänpäiväinen on hyvinkin kevyt, sääkin on hiostava. Tuskin pitempää matkaa olisi jaksettukaan, toteaa Helena Koskela kysyttäessä tuntuuko eilinen kävely jaloissa.

- Rakoilta on säästytty ja aamulla lähdettiin taas reippain mielin liikkeelle, kertoo Koskela.

Erityistä treenausta lähes viikon taipaleelle ei nelikolla ole

- Joukostamme kahdella on urheilutaustaa, mutta itse olen hyvinkin maallikkokävelijä - tavallinen ja vielä vähän laiskakin.

- Periaatteeni on, että kuntoa pitää säästää, naurahtaa Koskela. - Mutta kyllä toki normaalia kävelyä ja lenkkeilyä olemme harrastaneet.

Ei se matkan pituus, vaan vauhti

- Jalkoja ja kestävyyttä ja järkevää asennetta vaaditaan: maltetaan pitää juomataukoja ja pysähdellä välillä. Kävelemme noin 50 minuuttia ja sitten on pidetty juomatauko.

- Nestettä kuluu yli kaksi litraa päivässä ja illallakin ollaan juotu ja tankattu. Kävelyn aikana ei voi kyllä liikaakaan tankata, ei saa vatsa hölskyä, Koskela kertoo.

Kannustusta on saatu matkan varrella

- Se on yllättänyt, että ihmiset ovat olleet niin innostuneita ja toivotelleet hyvää matkaa. Eilen joku mies kysyi: eivätkö rouvat ole kuulleet sellaisesta insinöörikeksinnöstä jossa on neljä pyörää... Olemme saaneet suklaata ja kannustusta. Se on ollut hämmästyttävää ja ihanaa, hehkuttaa Koskela.

Pahinta?

- Kyllä se varmaan tulee siitä väsymyksen tunteesta. Tässä kun on tuttu joukko ympärillä ja jos joku alkaa väsyä ja kyllästyä niin tsempataan. Se on tämä joukon voima ja yhteisöllisyys - se voima tässä myös tulee, Helena Koskela puntaroi.

- Ei kaduta - ihan kiva kun lähdettiin matkaan!

Huomenna keskiviikkona taivalletaan Tammelan Letkun kylään.