Ruokapiirin verkkoryhmään kuuluva mies otti hampaisiinsa keskustelun unohtuneesta 4 porkkananipusta ja kahdesta persiljakimpusta ja piti sitä irvaillen esimerkkinä luomu-uskovaisten touhusta. Mies toivoi piirin palkkaavan jonkun hoitamaan kaiken vaivan, että hän pääsisi helpommalla.

Hänen mukaansa massat ajattelevat juuri näin. Mies on oikeassa. Jos ruokansa haluaa helpolla, kannattaa asioida lähikaupassaan tai marketissa. Ruokapiirin systeemi, jossa vihannekset, leivät, lihat, juustot, maidot ja munat hankitaan suoraan tuottajilta, lajitellaan itse ja jaetaan talkoilla, on liian hankala monelle.

Olen kuulunut ruokapiiriin vuoden verran. Hankin piirin kautta maitoa, munia, juustoa, leipää, viljatuotteita, mausteita, vihanneksia, pähkinöitä, lampaan- ja naudanlihaa. Valikoimassa on tuotteita jo lähes joka tarpeeseen.

Ruokapiiristä ruokansa ostamalla ei säästä, vaan päinvastoin, piiristä on tehtävä harrastus. Lajittelu ja jakelu työllistävät, ihaillen pohdin miten suuren urakan ovat ottaneet ne piiriläiset, jotka soittelevat tuottajille, tarkastavat laskuja, reklamoivat ja vastailevat sähköpostiin ja netin kysymyksiin. Kyllä kaupassa pyörähtäminen olisi huomattavasti helpompaa.

Välillä kieltämättä kaoottista säätöä sisältävää lajittelua ja jakelua ruokapiirissä siedetään mielestäni kuitenkin juuri sen säädön vuoksi. Ollaan yhteisellä asialla, tutustutaan. Luomua ja lähiruokaa saa nykyään sieltä kauppareissultaankin, mutta harvapa siellä vinkkaa vieressä ostoksiaan pakkaavalle, että minulla olisi kypsymässä omassa pihassa omenoita yli tarpeen tai että mitäs sinä ajattelit tehdä näistä huippuhyvältä tähän aikaan vuodessa maistuvista tomaateista.

Ja ruuan hinta, se päätyy suoraan tuottajalle. Minä maksan mieluummin heille kuin rikastutan kahta ketjujättiä, joiden vuoksi Suomessa maksetaan ruuasta enemmän kuin missään länsi-Euroopan maassa.

Moneen pieneenkin kuntaan on perustettu ruokapiiri. Toivottavasti työteliäitä talkoolaisia löytyy, eikä piiri-into hiivu alkuunsa. Ja toivottavasti kenelläkään ei ole sitä harhaa, että ruoka irtoaa piiristä suuria kauppaketjuja halvemmalla tai helpommin. Ei ainakaan, jos talkootyölle laskee arvon. Yhteisöllisessä ruuanhankinnassa on kyse ihan muusta.

Ei ruokapiiristä ruuan hankkiminen kuitenkaan yllä kotipuutarhakasvatuksen viemään aikaan ja vaivaan. Silti moni sitäkin harrastaa. Ja senkin harrastuksen suosio on vain kasvamaan päin.