Pohjois-Karjala |

Haudankaivuu on rauhallisen miehen työtä

Haudankaivajilta eivät työt lopu. Nykyään haudat syntyvät kuitenkin paljon entisaikoja helpommalla, kun kaivuutyö tehdään koneellisesti. Silti kuopankaivuu hautausmaalla on tarkkaa työtä, joka vaatii myös rauhallista mielenlaatua.

Mies kaivaa hautaa, jonka äärellä traktori.
Seurakuntamestari Jani Luopakka kaivaa noin yhden haudan viikossa. Kuva: Heikki Haapalainen / Yle

Joensuun Kiihtelysvaaran hautausmaalle haudataan vainaja keskimäärin kerran viikossa. Kuoppa syntyy täälllä melko helposti, vaikka petäjien juuria onkin jonkin verran katkottava.

- Tämä on aika ihanteellista maata. Tämä on sellaista uimarantahiekkaa, joka kohtalaisen hyvin kestää kasassa eikä sorru. Kiviä ei löydy, eikä muutakaan semmoista estettä, luonnehtii Vaara-Karjalan seurakunnan seurakuntamestari Jani Luopakka.

Useissa seurakunnissa hautojen kaivuu ja peitto on ulkoistettu. Luopakka työskentelee seurakuntamestarina, jolle haudankaivuu on yksi tehtävistä jumalanpalvelusten ja kiinteistöjen hoidon ohella.

Kesällä yhden haudan kaivamiseen menee puolisen päivää. Talvella pari päivää saattaa huveta jo lumitöihin ja hautapaikan etsimiseen hangesta. Lisäksi roudan sulattaminen sulatuskuvulla vie oman aikansa. Kesäisin taas haasteena on haudan reunojen sortuminen. Siksi kaivaminen on tehtävä tarkasti.

Seurakuntamestari Jani Luopakka Kiihtelysvaaran hautausmaalla.
Vaara-Karjalan seurakunnan seurakuntamestari Jani Luopakka. Kuva: Heikki Haapalainen / Yle
- Silleen niinkuin voita vuolisi, eli varovasti otettava vähän kerrassaan. Ei saa missään nimessä kouraista hyvin syvältä ja kerralla, Luopakka selvittää kaivuutekniikkaa.

Hauta kaivetaan tarkoilla mitoilla. EU:n myötä haudan syvyydeksi määrättiin puolitoista metriä. Tällä hautausmaalla tilaa riittää niin, että jokainen vainaja saa uuden hautapaikan. Niinpä vanhoihin arkkuihin tai luihin törmäämistä ei täällä tarvitse pelätä.

Haudankaivaja on tekemisissä vainajien ja surevien omaisten kanssa. Suru ei kuitenkaan ole päällimmäisenä mielessä, kun hautaa kaivaa.

- Kyllähän se tietysti välillä pistää miettimään, jos on kovinkin nuori vainaja kyseessä. Mutta pääsääntöisesti se on työtä vaan. Ainakin niin koitan sen ajatella, että työnä. Jos hyvin henkilökohtaisesti rupeaa jokaista miettimään, se voi käydä raskaaksi, Luopakka sanoo.

Tuommoinen mielikuva minullakin oli, että täällä yönseutuun hiippaillaan ja hautoja kaivellaan.

- Jani Luopakka

Monen mielikuva haudankaivajasta on syntynyt romaaneista, elokuvista tai tauluista. Niissä hieman resuinen ja likainen, kyyryselkäinen synkkä mies lapioi maata. Samankaltainen ajatus Jani Luopakallakin oli työstään, kun hän pestin otti vastaan.

- Tuommoinen mielikuva minullakin oli, että täällä yönseutuun hiippaillaan ja hautoja kaivellaan. Täytyy kyllä sanoa, että toisinaan kun hautajaisaamuna tullaan varmistamaan, että hauta on kasassa, niin silloin on ollut sitä mieltä, että pikkusen tuo imago saattaa pitää paikkansakin, että täällä on hiippailtu yön pimeydessä, Luopakka hymyilee.

Tuoreimmat aiheesta: Pohjois-Karjala

Pääuutiset

Suosittelemme

Tuoreimmat

Muualla Yle.fi:ssä