Kulttuuri |

Heinäveden taidekirkko yllätti Rafael Wardin

Wardille valo ei ole vain hengen valo tai ilman valoa, vaan se on tarkoituksellisesti tuotu asia, esine. Valo on Wardille jotakin käsin kosketeltavaa, ainakin maalauksessa.

Heinäveden taidekirkko, Rafael Wardi, Omakuva
Taiteilija Rafael Wardi omakuvan vieressä. Taustalla on Heinäveden taidekirkossa pidettävän näyttelyn vanhin teos, Omakuva vuodelta 1952. Kuva: Jaana Lönnroos

Heinäveden taidekirkossa pääsee tänä kesänä tutustumaan taiteilija Rafael Wardin maalauksiin. Wardia pidetään yhtenä suomalaisen nykytaiteen merkittävimmistä nimistä. Yleiseen tietoisuuteen hän nousi maalattuaan muotokuvan presidentti Tarja Halosesta.

Näyttelyitä Heinäveden kirkossa on järjestetty jo viiden vuoden ajan. Taidenäyttelyiden lisäksi kirkko tunnetaan yhtenä Suomen suurimmista puukirkoista.

Näyttelytila yllätti Wardin täysin, kun hän tutustui siihen avajaispäivänä.

- Ajattelin aamulla, että tämä on galleria, jossa laitetaan maalauksia vieri viereen. Yllätyksekseni tämä onkin täysin toisenlainen tila. En ole ennen törmännyt kirkkonäyttelyyn, jossa olisi esillä modernia, nykyaikaista maalausta, Wardi hämmästelee.

Esillä Wardin harvemmin nähtyjä töitä

Valon maalari -näyttely levittäytyy läpi kirkon kahden kerroksen. Esillä on taiteilijan harvemmin nähtyjä töitä. Osa on hankittu yksityiskokoelmista, osa on peräisin museokokoelmista. Mukana on Wardin sanojen mukaan ihmistöitä, asetelmia ja maisematöitä. Teokset ovat Wardin kaikilta uravuosilta.

Ja vaikka Wardin teokset tunnistaa yleensä hehkuvan keltaisista öljy- ja pastelliväreistä, ei keltainen väri ole tällä kertaa näyttelyn pääosassa.

- Näyttelyssä on mukana paljon vihreää. Olen muutenkin pyrkinyt ihan tietoisesti maalaamaan niitä maisemia ja asetelmia, joita ympärilläni on, ja pyrkinyt laajentamaan siten skaalaa.

Taiteessa värit ja tunteet ovat tärkeintä

Wardi myöntää, että hänen tapansa käyttää värejä tekee hänen töistään tunnistettavia. Wardi korostaa, että myös hänen siveltimensä käyttö on tunnistettavaa töissään.

- Maalarin todellisuus on hyvin fyysinen. On kangas, on öljy, jota maalari käyttää, ja on väri. Maalauksen teossa keskeistä on myös käden liike, jota harvemmin ajatellaan. Maalaamisessa koko liike olkapäästä käteen ja siveltimeen on hyvin keskeinen lopputuloksen kannalta.

Wardin maalaukset tunnistaa niiden tavasta korostaa abstrakteja asioita, kuten tunteita näköisyyden sijasta. Töitään hän ei halua selittää, koska taiteelle ei ole olemassa yksiselitteisiä merkityksiä.

- Maalaus tuo mieleen tilasta ja menneistä tiloista tunteita, muistoja tai aistimuksia, joita ei välttämättä muista, mutta jotka kuitenkin elää meissä. Teos herättää ihmisen kohtaamaan maailman, Wardi kuvaa.

Wardi hiljenee hetkeksi ja täsmentää vielä ajatustaan.

- Jokaisen tulee olla oma taiteilijansa, ja jokaisen pitäisi itse hakea maailmansa sekä herätä tarkastelemaan sitä.

Tuoreimmat aiheesta: Kulttuuri

Pääuutiset

Suosittelemme

Tuoreimmat

Muualla Yle.fi:ssä