Kirjailijoiden elämäkerrat ovat mielestäni aivan viime vuosina nousseet uuteen suosioon, vaikka elämäkerrallista kirjallisuudentutkimusta on syystäkin arvosteltu. Sen on katsottu liiaksi keskittyvän kirjailijaan henkilönä ja varsinainen kirjallisuus eli kirjailijan tuotanto on saattanut jäädä sivuosaan.

Elämäkertoja on myös syytetty sensaatiohakuisuudesta ja kirjailijan elämän salaisuuksien tirkistelystä. Nämä seikat ovat tietysti toisarvoisia, koska kirjailijan tuotantoahan me luemme, emme kirjailijaa. Elämäkertatutkimuksessa ollaan kuin nuorallatanssija; totuudessa tai nuoralla pitää pysyä, jotta myös lukeva yleisö kiinnostuisi itse kohteesta ja varsinkin tämän tuotannosta.

Elämäkerran kirjoittajalle houkutus helppoihin ja paljastaviin ratkaisuihin on suuri mutta sellaisille houkutuksille ei pidä antaa periksi. Sensaatiot ja paljastukset elävät vain hetken mutta hyvä kirjallisuus ikuisesti.

'Hänen olivat linnut' ilmestyi postuumina

Keväällä ilmestyi Helena Ruuskan kirjoittama Marja-Liisa Vartion elämäkerta Kuin linnun kirkaisu. Kirjan on kustantanut WSOY. Helena Ruuska on koulutukseltaan filosofian tohtori ja toimii Helsingin normaalilyseon äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana. Väitöskirjansa vuodelta 2010 Ruuska kirjoitti yhdestä Marja-Liisa Vartion romaanista.

Marja-Liisa Vartio eli vuosina 1924 – 1966 ja kirjoitti 15 vuotta kestäneen kirjailijauransa aikana yhdeksän teosta; runoja ja proosaa. Vartion tunnetuin teos on postuumisti eli kuoleman jälkeen ilmestynyt romaani Hänen olivat linnut. Kirjan viimeistelivät julkaisukuntoon Tuomas Anhava ja Paavo Haavikko.

Marja-Liisa Vartion romaanituotanto on osa sitä modernistista suuntausta, joka 1950-luvulla nousi vallalla ollutta realistista kerrontaperinnettä vastaan. Modernistien johtava hahmo oli Tuomas Anhava, joka myös editoi tarkoin Vartion romaanit.

Elämäkerrassa Ruuska esittää tästä selkeitä esimerkkejä. Muita modernisteja olivat proosan puolella mm. Veijo Meri ja Antti Hyry sekä lyriikassa Lassi Nummi ja Vartion aviopuoliso Paavo Haavikko. Elämäkerrasta ilmenee, että nämä kaikki olivat myös perhetuttuja keskenään ja vierailivat toistensa luona tiheään.

Säämingissä kuluivat lähes kaikki kesät

Marja-Liisa Vartio syntyi opettajaperheeseen vuonna 1924 mutta hänen vanhempansa erosivat jo ennen hänen syntymäänsä. Varhaislapsuuden Vartio eli äitinsä ja tätiensä kanssa Säämingissä mutta kansakoulun alettua hän muutti isänsä luokse Nurmijärven Klaukkalaan, missä myös asuivat hänen veljensä.

Yhteys äitiin jatkui silti tiiviinä ja Vartio vietti lähes kaikki kesänsä kuolemaansa saakka Säämingissä. Kansa- ja oppikoulun tuleva kirjailija kävi Nurmijärvellä, Pieksämäellä ja Helsingissä. Hän sai valkolakin keväällä 1944. Saman vuoden syksyllä hän aloitti opinnot Helsingin yliopistossa pääaineena taidehistoria ja valmistui maisteriksi 1950.

Marja-Liisa Vartio avioitui jo vuonna 1945 galleristi Valter Vartion kanssa ja tutustui miehensä kautta läheisesti taiteilijapiireihin. Avioliitto oli lapseton ja päätyi eroon vuonna 1955. Jo vuotta aikaisemmin alkoi Marja-Liisa Vartion ja Paavo Haavikon yhteiselämä mutta he avioituivat vasta kesällä 1955.

Tästä avioliitosta syntyi kaksi lasta. Kahden aktiivisen kirjailijan avioliitto reilut 50 vuotta sitten ei ollut aivan mutkaton asia taloudellisten ja lastenhoitoon liittyvien ongelmien takia. Siitä huolimatta sekä Vartio  että Haavikko julkaisivat avioliiton aikana tiheään.

Helena Ruuska kertoo elämäkerrassa miten Marja-Liisa Vartio oli poikkeuksellisen vangitseva tarinankertoja, erityisen hyvin hän osasi kertoa näkemistään unista. Tämän tavan hän lienee oppinut äidiltään ja tädeiltään. Unilla on myös suuri merkitys Vartion romaaneissa.

Unimaailmaan Marja-Liisa Vartio perehtyi tarkemmin tutustumalla Freudin ja Jungin kirjoituksiin. Helena Ruuska osoittaa tutkimuksissaan miten unimaailma ja lapsuuden kokemukset melko suoraan siirtyivät romaanien tarinoihin.

Marja-Liisa Vartion kuolema 41-vuotiaana ei ollut kaikille yllätys. Hän kärsi elämänsä aikana unettomuudesta, migreenistä ja monista naistentaudeista. Moni läheinen myös huomasi hänen nopean vanhenemisensa. Ennakkoaavistuksista huolimatta Marja-Liisa Vartion poismeno oli suuri järkytys kaikille, etenkin aviomiehelle Paavo Haavikolle. Hän jäi kahden pienen lapsen yksinhuoltajaksi 35-vuotiaana.

Vasta Hannele Ruuskan kirjoittaman Vartio-elämäkerran lukemisen jälkeen monet Haavikon runot avautuivat minulle aivan erilaisina kuin aikaisemmin. Toivoisi, että Marja-Liisa Vartion tuore elämäkerta saa lukijat tarttumaan myös hänen kirjoihinsa. Ne voivat tuntua nyt, puolivuosisataa ilmestymisestään, aivan uudenlaisilta. Pitääpä itsekin kokeilla, vaikka omista Vartion romaaneiden lukukokemuksista on vain 40 vuotta.

Yle Lappi / Juha Pikkarainen