Netin yhteisöpalvelu Facebookissa ja erilaisissa blogeissa nähtiin pikainen ja voimakas vastareaktio, kun julkisuuteen alkoi nousta vaatimuksia siitä, että Helsinginkadulla kahdesti viikossa kiemurteleva leipäjono pitäisi häätää Kalliosta. Veikko ja Lahja Hurstin vaate- ja ruokapalvelu aiheuttaa joidenkin asukkaiden mielestä järjestyshäiriöitä ja turvattomuutta sekä karkottaa lähiyritysten asiakkaat.

Esimerkiksi vihreä kunnallispoliitikko Emma Kari sähähti blogikirjoituksessaan siitä, miten solidaarisuus on loppunut ja nyt pyritään eroon köyhistä, eikä köyhyydestä. Myös useat muut bloggaajat ovat ottaneet asiaan kantaa ja esimerkiksi Kallion Vasemmistoliitto kiirehti tuomitsemaan leipäjonon vastaisen kampanjan. Kun Facebookiin perustettiin torstaina Kallio-liike, se keräsi tunneissa lähes parituhatta jäsentä. Liike muistuttaa, että kaikille on Kalliossa tilaa.

Tukitoimia suunnitellaan

Poliittisesti sitoutumattoman Kallio-liikkeen Facebook-sivuilla ja muualla netissä on suunniteltu jo monenlaisia tukitoimia Hurstin ja avoimen Kallion puolesta; on ehdotettu Helsinginkadun pihakirppistä, asukkaiden organisoimaa ruuanjakelua joka kadunkulmaan, paraatia ja jalkapallopelejä.

Myös muun muassa kaupunginosafestivaaleja järjestävässä Kallion kulttuuriverkostossa on ihmetelty vimmaa, jolla Hurstin leipäjonoa on häädetty Helsinginkadulta. Verkoston toiminnanjohtaja Juhani Styrman muistuttaa, että Kalliolla on perinteet boheemina kaupunginosana, johon ei sovi ajatus siitä, että köyhyys pitäisi vain lakaista pois näkyvistä.

Styrmanin mukaan verkosto on pohtinut Hurstin leipäjonon auttamista. - On mietitty esimerkiksi sitä, voisimmeko auttaa ruuanjakelussa tai etsiä heille uutta paikkaa. Järkyttäviä tällaiset asenteet ovat, mitä tässä on kuultu.

Kaupunginosayhdistys rajun kritiikin kohteena

Sekä Kallion kulttuuriverkoston että Kallio-liikeen nokkamiesten mielestä yksi syypää koko soppaan on se, että kaupunginosan asukkaiden mielipidettä kysellään usein Kallio-seuralta, jota molemmat herrat pitävät varsin vanhoillisena.

Kallio-liikkeen käynnistänyt Erkki Perälä on sitä mieltä, että kaupunginosayhdistykset ovat usein pienen etujoukon kaikkea vastustavia porukoita, jotka saavat suhteessa kokoonsa aivan liikaa painoarvoa julkisessa keskustelussa.

- Kallio-seurassa on edustettuna hyvin rajallinen demokratia. Kaupunginosayhdistysten toiminta perustuu kaiken vastustamiselle ja on usein sisäänpäin lämpiävää; esimerkiksi Töölöseura ei halunnut Sibeliusmonumenttia aikanaan. Jossain kuppikunnassa päätetään, mitä kaupunkiiin kuuluu. Nykyaikaa on se, että on epämuodollinen liike ilman puolueita ynnä muuta sellaista. Alueiden ihmisiä pitäisi kuunnella enemmän vaikka netissä, eikä luottaa siihen että kaupunginosayhdistys, johon kuuluu sata, pari ja hallituksessa on kuusi jäsentä, edustaisi kaupunginosaa, tykittää Perälä.

Kallio-seuralta löytyy ymmärrystä remuamiseen kyllästyneille asukkaille

Kallio-seuran puheenjohtajan Raimo Nenonen ei allekirjoita väitteitä, että Helsinginkadun siistimistä perännyt seura olisi suvaitsematon. Nenonen muistuttaa, ettei seura ole ottanut kantaa leipäjonoasiaan, jota on vatvottu jo vuosikausia, vaan ainoastaan tukenut ja neuvonut asukkaita, jotka kokevat alueen turvattomaksi.

- Tämä liittyy kaikkinensa suurempaan asiaan; siihen, miten Helsinginkadun, Vaasanaukion ja Fleminginaukion olemus on koettu epävakaaksi ja turvattomaksi. Nämä ihmisten tunteet ja huolet ovat ihan todellisia, vaikka siellä mukana onkin huolta siitä, että leimautuminen laskee asuntojen arvoa. Leipäjono on kansallinen häpeä ja ruuanjakelu on selvästikin tarpeen. Onko tämä sille oikea paikka, on sitten eri kysymys.

Kallio-liikkeen Erkki Perälän mielestä köyhyyttä ei pidä lakaista pois silmistä, eivätkä sitä hänen mielestään halua muutkaan alueen asukkaat laajana joukkona.

- Kalliohan on tilastollisesti tarkasteltuna aika nuorta, täällä asuu nuoria opiskelijoita, yksinasuvia; mun kaltaisiani ihmisiä, jotka eivät koe kaupunkielämään kuuluvia keskeisiä ilmiöitä häiritsevinä. Kalliossa ei voi asua samalla elämäntyylillä kuin jossain esikaupunkialueella. Täällä asuu paljon ihmisiä, joita eivät häiritse leipäjonot tai asunnottomien asuntolat tai vastaanottokeskukset graffitit ja jotka pitävät siitä että baarit saa olla auki myöhään ja on kaupunkifestivaaleja. Tämä ei ole puoluepoliittinen kysymys, osittain se varmaan on sukupolvikysymys, mutta ennen kaikkea asennekysymys.