Kunnissa ei uskota, että valtio maksaa lain kustannuksia, ainakaan kokonaan. Ministeri Guzenina-Richardson haluaa tulevaan vanhuspalvelulakiin kirjattavaksi, että vanhusten laitoshoidossa on oltava 0,7 hoitajaa asiakasta kohden. Tällä hetkellä Hämeenlinnassa käytettävä luku on 0,6. 7-8 prosentin korotus eli kolmen miljoonan euron lisälasku koskisi 800 hoitopaikan kokonaismassaa.

- Se pitää sitten rahoittaa, mutta kuka uudistuksen sitten maksaa? Paljonko kunnallisverolla jää rahoitettavaksi. Se merkitsee kuitenkin 0,3 - 0,4 prosentin korotuspainetta verotukseen, eikä siinä ole vielä kaikki. Sillä olisi myös kerrannaisvaikutuksia muuhun palveluasumiseen ja terveydehuollon mitoituksiin,  sanoo tilaajajohtaja Jukka Lindberg.

 Lindberg katsoo, että vanhuksiin satsaaminen on oikein, mutta nyt esitetty tapa on väärä.

- Onko meidän syytä sitoa viimeisiä resursseja tällä hetkelllä laitoshoidon kehittämiseen? Hämeenlinnassa me sijoittaisimme mieluummin rahat kotihoidon kehittämiseen, varhaiseen palveluun, omaishoitajien jaksamiseen ja toimintakyvyn ylläpitämiseen ennen kuin ihmiset ovat ympärivuorokautisessa hoidossa. Ministerin tavoite on hyvä, mutta tuo keino ei toimi oikein tässä kohtaa.

Lindberg on selvä näkemys siitä, miten hyvään lopputulokseen päästään nykyisilläkin resursseilla.

- Voisimme kehittää mitoituksia joustavilla ratkaisiuilla. Esimerkiksi niin, että kun ympärivuorokautisilla yksiköillä on enemmän hoivatarvetta, voitais panostaa siihen henkilökuntaa pisteenomaisesti ja ajoitetusti. Uskon enemmän liikkuviin työntekijäpooleihin ja sen tyyppisiin ratkaisuihin.