On vielä hämärä aamu,
ilma on täynnä kosteutta ja sumua.

Katseeni harhailee pitkin pihaa,
viemärikaivosta nousee höyryä.

Taivaanrannassa aurinko jo pinnistelee noustakseen,
sumupilvet eivät haluaisi antaa sille tilaa.

Otan askeleita ja nuuhkin kirpeää ilmaa,
vedän keuhkoni täyteen ja koen suunnatonta raikkauden tunnetta.

On alkamassa päivä ja aamun on annettava periksi,
kostea höyry on haihtumassa sieraimistani.

Aamu ei ole ollut kaunis,
se on ollut kylmä ja sumuinen.

Omassa rumuudessaan se on kuitenkin ollut herkkä,
se on avannut aistini maailmaan.