Tampere |

Hervannanmaan kylässä pidettiin yhtä

Tampereen ja Lempäälän rajan molemmin puolin sijaitseva Hervannanmaa oli 1950-luvulla vilkas kylä, jonka eloa värittivät järviseudun lukuisat kesäasukkaat. Talot olivat omavaraisia, ja talkoohenki kukoisti.

Hervannan koululaiset ja opettaja Raili Kiviruusu vuonna 1952. Kuva: Hervannanmaan perinneyhdistys

Ylöjärvellä nykyisin asuva Esko Morikka vietti elämänsä 20 ensimmäistä vuotta Hervannanmaassa. Karjalasta evakkona saapunut Seppo Suikkanen on puolestaan asunut kylässä vuodesta 1948. He toimivat kumpikin aktiivisesti Hervannanmaan Perinneyhdistyksessä.

Hervannanmaa sijaitsee seudullisesti entisen Messukylän ja Lempäälän rajan molemmin puolin. Sinne kehittyi 1800-luvulla pieni kyläyhteisö kymmenestä talollisten torpasta. Sotien jälkeen kylään asettui neljä siirtolaisperhettä.

1950-luvulla pienviljelys oli myös Hervannanmaassa voimissaan. Syrjäisen sijaintinsa vuoksi kylä pyrki mahdollisimman suureen omavaraisuuteen. Muun muassa tietyöt ja puinnit tehtiin yhdessä. Seppo Suikkasen mukaan elämä tuntuikin siijhen aikaan ”yrittämisen makuiselta”.

Lapset kävivät kylän omaa koulua; niitä oli Koipijärvellä ja Murikassa. Lapsia oli noin 25 ja opettajana toimi Annikki Vähä. Lempäälän kunta rakennutti Matinlahteen kaksikerroksisen koulurakennuksen, jonne tuli opettajaksi Raili Kiviruusu Kangasalta..

Linja-autolla kaupunkiin

Ensimmäinen puhelinyhteys alueelle saatiin 1940-luvun puolivälissä. Nykyisen Hervannan alueella oli sodanaikainen valoheitinpatteri, jolla luotiin armeijalle oma yhteys. Sodan jälkeen linja vedettiin Morikkaan puhelinyhteydeksi.

Sähkö saatiin kylälle 1950-luvun alussa, ja siitä hyötyivät myös lukuisat kesäasukkaat. Samoihin aikoihin alkoi myös Messukylän auto-osuuskunnan linja-autoliikenne. Auto liikennöi aluksi vain kesäaikaan, sillä talvella ei ollut aurauskalustoa käytössä.

Esko Morikan muistin mukaan linja-auto kulki kesällä pari kertaa viikossa. Myöhemmin, kun seudun nuorempi väki alkoi käydä kaupungissa töissä, linja-auto kulki arkisin aamuin illoin.

Teiden kunnossapitoon meni silloin paljon aikaa. Tiekorjausrahoja hankittiin muun muassa iltamilla ja tansseilla, joita saattoi tahdittaa oikea torvisoittokunta. Hervannanmaassa toimi myös vireä pienviljelijäyhdistys.

Iltamissa riitti väkeä

Talviaikaan kyläläiset kokoontuivat jonkun talossa ainakin kerran viikossa. Näissä ompeluseuroissa olivat myös nuoret mukana. Grammari vain nurkkaan, matot sivuun ja tanssit pystyyn!

Talot olivat omavaraisia, ja puuhaa riitti ympäri vuoden. Kesäaikaan mökkiasukkaat kävivät maitotingeillä eli saivat taloista tarvitsemansa maidon – näin säästyi kahdeksan kilometrin matka Messukylään.

Talvisin vietettiin paljon aikaa kotona. Autot eivät kulkeneet, ja suorin tie oli jään poikki Koivistonkylään ja sieltä keskikaupungille. Talot kuljettivat maidot päivittäin kaupungin meijereihin, ja maitokyytiin saattoi päästä mukaan.

Esko Morikka tunnustaa haikailevansa entistä aikaa Hervannanmaassa . Kylässä oli voimakas yhteishenki ja kaikki olivat samaa nuorten joukkoa. Koskaan ei tullut alemmuudentunnetta, vaan kylästä oltiin jo silloin ylpeitä.

Lähteet:
YLE Tampere / Päivi Solja

Kommentoi aihetta

(0 kommenttia)

Kirjoita kommentti

Vastaa alla olevaan kysymykseen. Kysymyksen on tarkoitus varmistaa, että lähetetty kommentti ei ole tietokoneella automaattisesti luotu häiriöviesti.

Kiitos! Kommenttisi on lähetetty Yle Uutisten toimitukseen. Julkaisemme kommentteja klo 07-23 välisenä aikana.

Yle Uutisten toimitus lukee kommentit ennen julkaisua. Asiattomia ja hyvien tapojen vastaisia kommentteja ei julkaista. Pitkiä kirjoituksia voidaan lyhentää, muuten kommentit julkaistaan sellaisenaan.

Kiitos! Ilmoituksesi asiattomasta kommentista on lähetetty Yle Uutisten toimitukseen. Käsittelemme ilmoituksia asiattomista kommenteista klo 07-23 välisenä aikana.

Toimitus tarkastaa kommentin, josta ilmoitus on annettu ja poistaa tarvittaessa kommentin verkkosivuilta.

Tuoreimmat aiheesta: Tampere

Pääuutiset

Suosittelemme

Tuoreimmat

Muualla Yle.fi:ssä