Salmeloiden perheen tarina on laitettu kansien väliin Markku Heikkilän kirjassa Kansan kerrokset - Hesburger-Salmeloiden taival kaikilla mausteilla. YLE Turun Radion studiovieraana käynyt pariskunta muistelee lämmöllä yrittäjyytensä alkuaikaa naantalilaisella nakkikioskilla vuonna 1966.

- Se oli oikea yrittäjäopisto.

60-luvun nakkikioskit eivät koolla rehennelleet, sillä tilaa kopissa oli vain pari neliötä. Sosiaalitiloja ei ollut ja isot tiskit vietiin muualle. Käytännön syistä Kirsti hoiti enemmän myyntiä ja Heikki vastasi kuljetuspuolesta. Kovasta työmäärästä huolimatta nakkikioskin perustaminen oli perheelle itsestäänselvyys. Heikki Salmelan mielestä nakkikeittiö oli jopa aikansa huippupikaruokapaikka ja vieläpä bisneksenä loistava.

- Siinä tietää myös tarkalleen, mitä ostaa ja mitä myy. Ravintolakeittiö on myös huomattavasti vaikeampi, koska annos koostuu useammasta aineksesta. Nykyään pikaruokaloissa ongelmana on se, että tuotteita, raaka-aineita ja kalliita osioita on huomattavasti enemmän.

Kun Kirstiltä kysytään, mitä pitäisi maksaa, että hän menisi taas yöksi nakkikioskille, tulee vastaus heti.

- Ei mitään!

- Höpö höpö! Mä olen ehdottanut moneen kertaan, että menisit Hesen nakkariin elvyttämään muistoja, kommentoi puoliso hersyvästi nauraen.

Yksittäisistä nakkikioskeista kasvaa Hesburger

Ensimmäisten grillien aikaan Salmelat keskittyivät tuotteiden myymiseen. Heikki Salmela muistelee, että heidän valttinaan oli parilointi, kun muut käyttivät paljon mikroaaltouuneja. Heikin mukaan pariloinnin myötä esimerkiksi lihapiirakoista tuli maistuvampia.

1980-luvulle tultaessa Salmelat huomasivat, että he omistavat useita grillejä Turussa. Pienestä ketjusta huolimatta markkinointi oli lastenkengissä.

- Nykyäänhän on paljon mainontaa televisiossa ja muualla. Siihen aikaan Puutorin grillissä oli yksi ilmoitus vuodessa: jouluaatto ja joulupäivä suljettu.

Hesburgerin nimen keksi joku Heikki Salmelan ystävä. Salmeloiden perhe piti nimestä, mutta Heikki itse ei lämmennyt. Hän olisi itse halunnut jotain raflaavampaa, kunnes kävi mainostoimistossa.

- Mainosmiehet mietti ja laskuttivat hirveesti. Eikä mitään tapahtunut, Heikki muistelee.

Nyt "Hese" ei ole enää vain turkulaiseksi leimautunut hampurilaisravintola. Koko Suomi on täynnä Hesburgereita muun muassa siksi, että Kesko möi Salmelalle Carrolsin vuonna 2002. Hesejä on nyt myös Baltian maissa ja jopa Lähi-itää on kokeiltu.

Menestyvä yrittäjäkin voi palaa loppuun

1980-luvun aikana Hesburger kasvoi nopeasti. Salmelan pariskunta alkoi väsyä jatkuviin töihin. Heikki Salmela möi ketjun ja pari omistamaansa hotellia vuonna 1988 lähes 200 miljoonalla markalla.

Yrittäjähenkiset Salmelat eivät jaksaneet lepäillä laakereillaan monta vuotta ja ostivat rapakuntoon menneen ketjun takaisin kolme vuotta myöhemmin edullisesti. Oston taustalla olivat myös käytännölliset syyt.

- Me myytiin Hesburger väsymyksen takia eikä varmasti oltaisi tultu takaisin, jollei tästä olisi tullut Karille ja Markolle työpaikkaa. Nyt meillä on, niin kuin kaikilla perheyrityksillä, seuraava sukupolvi tulossa. Voi olla, että heillä on jo turhia paineita.

- Yrittäjyydessä on vielä se, että jos ei ole ongelmia, niitä järjestetään. Näin yritys kehittyy, kiteyttää Heikki elämänfilosofiaansa

Heikki Salmela on vannoutunut markkinatalouden kannattaja

Hesburgerin ansiosta Heikki Salmela voi hyvällä omallatunnolla sanoa, että unelmat on nyt toteutettu. Hänen mielestään markkinatalous on paras tapa tehdä jotain suurta.

- Olin Hangon upseerikerhon hoitaja armeija-aikoina. Silloin oli siivouksen lomassa aikaa miettiä pianotuolilla. Haaveilin viidestä nakkikioskista.

- Etkös Heikki muista, että meidän piti tehdä hotelli ja ravintola. Me katsottiin hotellipaikkojakin, Kirsti muistuttaa.

Heikki toteaa tähän, että onhan heillä linja-autoaseman Hese-hotelli ja perhe on omistanut hotellikiinteistöjä. Hänen mielestään heidän on parempi pysyä kiinteistön omistajana, koska hotellibisnes on isojen ketjujen toimintaa. Tavallaan Heikki ja Kirsti ovat myös osa suomalaista hotellihistoriaa, heidän asuntonsa on nimittäin perinteikkään turkulaisen Marina Palace -hotellin kattokerroksessa.