Oulun yliopistossa lauantaina tarkastettavan väitöstutkimuksen mukaan lajin menestymisen pohjoisessa takaa ennen kaikkea korkea hirvitiheys. Kotelon kehittymistä kärpäseksi auttaa myös sen  hyvä kyky sietää pakkasia. Kärpäsen toukan kotelon koko vaikuttaa  taas suoraan sen pakkaskestävyyteen, sanoo tutkimuksen tekijä,  filosofian maisteri Laura Härkönen.

-  Mikäli kotelo tipahtaa hirvestä kevyitten pakkasten aikana niin silloin koteloilla on hyvät mahdollisuudet selvitä mikäli saavat lumikerroksen päällensä, joka sitten suojaa niitä jatkossa kovemmilta pakkasilta. Mutta mikäli ne tipahtavat silloin kun pakkaset ovat miinus 20:n tienoilla monia päiviä putkeen niin silloin on kolme neljä päivää kestävä kriittinen aika. Tarvitsevat lumikerroksen jatkossa päällensä, että selviävät ensi kesään asti, Härkönen sanoo.

Hirvikärpäsen lisääntymistapa on erikoinen

Hirvikärpäsen lisääntymiskausi alkaa syksyllä hirven turkissa ja kestää aina seuraavaan kesään saakka. Vertaimevä hirvikärpäsnaaras synnyttää useiden munien sijaan vain yhden esikoteloituneen toukan kerrallaan. Kaiken kaikkiaan yksi naaras synnyttänee vain noin parisenkymmentä jälkeläistä elämänsä aikana.

Koteloiden eli jo pitkälle kehittyneiden ja suurten jälkeläisten tuottaminen itsessään lisää niiden selviytymistä, mutta hirvikärpäsellä suuri jälkeläiskoko lisää myös muun muassa kylmänkestävyyttä.

Tutkimuksessa myös havaittiin, että jälkeläiskoko vaihtelee lisääntymiskauden aikana. Syksyllä isännän löytäneet naaraat synnyttävät keskimäärin pieniä koteloita. Keväämmällä syntyneiden koteloiden koko on suurempi, mikä samalla parantaa niiden pakkaskestävyyttä ja kuoriutumismenestystä. Jälkeläiskoon vuodenaikaisvaihtelu johtunee osittain hirven kunnon ja vastustuskyvyn huonontumisesta talven edetessä.