Helsingin yliopiston kirkkososiologian professorin Eila Helanderin mukaan kiivaana käyvä keskustelu on osa laajempaa ilmiötä.

- Jos ajatellaan suomalaista yhteiskuntaa ja koko maailmaa, niin elämme epävarmoja aikoja. Ainoa mikä on varmaa on epävarmuus. Epävarmuudessa ihmiset pyrkivät hallitsemaan omaa elämäntilannettaan ja silloin nousee esille omaan identiteettiin liittyviä kysymyksiä, sanoo Helander.

Professori Helanderin mielestä identiteettikysymyksistä keskustelemalla pyritään luomaan järjestystä epävarmaan maailmaan. Hän muistuttaa, että kristikunnan historiassa on ennenkin kiivailtu identiteettiin liittyvistä asioista. Vastaavanlaisia kysymyksiä koski myös naispappeuskeskustelu.

- Keskustelu naisten oikeudesta pappisvihkimykseen koski identiteettiä, ja se jakoi ihmisten mielipiteitä. Aihe ei kuitenkaan koskettanut kaikkia yhtä voimakkaasti, mutta seksuaalisuus on kysymys, joka on jokaista lähellä, Helander sanoo.

Orjuuskiistassa rakkauden kaksoiskäsky voitti

Homojen ja naisten oikeuksien lisäksi kirkot ovat joutuneet aikoinaan ottamaan kantaa orjien asemaan. 1800-luvulla keskustelu orjuudesta ja sen poistamisesta jakoi kristikuntaa hyvin voimakkaasti, kertoo Helander.

- Osa oli sitä mieltä, että ei ole Raamatun hengen mukaista että orjuus sallitaan. Toiset taas löysivät Raamatusta jakeita, jotka painottivat: ”orja pysyköön orjana” ja ”orjuus kuului luomisjärjestykseen”.

Kysymys jakoi väkeä myös kirkkojen sisällä. Lopulta orjakiistan ratkaisun on katsottu noudattavan Raamatun sanomaa.

- Orjakysymyksessä rakkauden kaksoiskäsky voitti yhden yksittäisen Raamatunlauseen mukaisen käytännön. Siinä näen ihan vastaavanlaisia piirteitä kuin tämänhetkisessä keskustelussa, sanoo Helander.

Erilaisuus koetaan uhkana

Professori Helander arvioi, että erilaisuuden sietäminen on tätä nykyään taas vaikeampaa. Konservatiivisuus ei ole noussut ainoastaan Suomessa vaan myös Euroopassa ja Amerikassa.

- Kyse ei ole vain poliittisesta konservatiivisuudesta, vaan myös mielipiteiden konservatiivisuudesta. Tämä kertoo siitä, että erilaisuus koetaan uhkana, Helander sanoo.