Isoissa vetureissa 1950-luvulla käytettiin puuta ja hiiltä. Hiili oli mukavampaa mutta hiki siinäkin tuli: Vesimittari, veturinkuljettaja ja maasto säätelivät työjuhdan hommaa. Niin kuljettajan kuin lämmittäjänkin oli tunnettava radan vasta- ja myötämäet.

Eläkeläiset Veikko Hakala ja Seppo Juortamo ovat Toijalaan siirretyn Risto-veturin kummeja. Heille höyryveturit tulivat tutuiksi sekä kuljettajan että lämmittäjän työssä.

Yhteistyö helpotti

- Jos veturinkuljettaja osasi lisätä tehoa oikeaan aikaan helpotti se lämmittäjänkin työtä, toteavat miehet

- Kun itse siirryin Lokomolta jyrsijän työstä rautateille lämmittäjäksi, kaduin ensin päätöstäni. Muistan kerran käsitelleeni matkalla Tampereelta Lylyyn kymmenen tunnin aikana 22 mottia halkoja. Ja kahteen kertaan, koska puu piti ensin heittää veturiin, muistaa Juortamo.

- Se oli hevosen hommaa.

Erityisen painavaa oli turve, jota myös käytettiin polttoaineena. Jo itse turvelapio, metrin pituinen kuuppakihveli oli erityisen raskas ja hankala työkalu. Lapion kanssa oli osuttava tuliluukkuun heiluvassa junassa.

Risto-veturissa työtila oli vielä niin pitkä, ettei tukea saanut seinästä niin kuin monissa muissa vetureissa.

Tuli ja leimaus

Tulen kanssa työ ei ollut leikkimistä. Paine kattilassa piti olla kova. Ennen lähtöä höyrynpainetta nostettiin ja jos silloin vahingossa avasi suuluukun, tuli sieltä pitkä lieska lämmittäjän päälle.

- Lämmittäjän kirous oli huono puu tai hiili. Pakkanen lisäsi tehovaatimuksia ja silloin lämmittäjä huhki kahta kauheammin kuin myös veturi pakkasen kangistamin pyörin, muistelee Veikko Hakala.

- Monet kuljettajat huomauttivat kärkkäästi, mikäli lämmittäjä ei osannut annostella oikein. Jos varoventtiili puhalsi matkan aikana, sai siitä kuulla perillä. Toisaalta kuljettaja saattoi moittia liian pieniä paineita.

Kuljettajaksi ei oikotietä

Rautateillä hierarkia oli tarkkaa. Kuljettajaksi ei päässyt jos ei ensin toiminut raskaassa lämmittäjän työssä. Virkavuodet ratkaisivat pistejärjestelmän.

- Siinä ei hyvänmiehen lisät ratkaisseet vaan virkavuodet. Kuljettajakurssille ei ollut oikotietä, muistelevat nämä rankan työn läpi käyneet miehet.