- Ei mitenkään kyennyt ajattelemaan kuinka monimutkainen ja kuinka pitkä teoksen teko on ollut. Välillä sitä innostuu turkasen kovasti ja välillä kaikki on mahdottomasti harmittanut. Nyt sitä ainakin kuvittelee, että loppusuoralla ollaan. Mutta saa nähdä vielä kuinka pahasti eksyy, kuvanveistäjä Reijo Hukkanen pohtii vielä osissa olevan taideteoksensa äärellä. 

Nyt sitä ainakin kuvittelee, että loppusuoralla ollaan. Mutta saa nähdä vielä kuinka pahasti eksyy.

- Reijo Hukkanen

Laulupuut on erittäin kookas teos. Se rönsyilee moneen suuntaan hauen ympärille. Taiteilijan mukaan teos oli alunperin hieman pienempi, mutta kilpailun toisessa vaiheessa valtion taideteostoimikunta toivoi siitä hieman korkeampaa.

- Minusta se parani. Musiikkitalo on kookas rakennus ja se edellyttää masiivista teosta talon ravintolaosan kainalossa, Hukkanen sanoo.

- Uskon työn mittakaavaan ja toivon, että se on myös herkkä, oululaistaiteilija jatkaa.

Paikka ei tästä parane

Laulupuut sijoitetaan Helsingissä Suomen keskeisimmälle paikalle eduskuntatalon eteen nykytaiteen museon Kiasman ja musiikkitalon väliin. Huikea paikka innosti taiteilijaa, mutta enempää sitä ei kannata miettiä vaan keskitytään työhön.

- Sinä teet niin hyvän taideteoksen kuin osaat ja se on sitten siihen kelvattava ja riitettävä. Siinä on tarpeeksi jo muutenkin ihmettelemistä. 

Laulupuut voi olla kova kipailija Eila Hiltusen vuonna 1967 pystytetylle Sibelius-monumentille, jota ihmiset käyvät yhä ihmettelemässä.

- Vertailu Hiltusen työhön ei ole tullut mieleeni. Ihmisillehän se on tämäkin tarkoitettu ja jos teos saavuttaa laajempaa hyväksyntää niin taiteilija on siitä onnellinen, Hukkanen sanoo. 

Musiikkitalon tilaus eli työn alla oleva Laulupuut on suuri julkinen teos, joka tuli taiteilijalle tehtäväksi uran loppupuolella. Vaikka ei taiteilija tätä näin ajattele,  pohtii vain jotta saattoi olla aika lailla viime tinkaan, että pääsi näinkin isoa työtä tekemään.

- Varmaan tähän työhön on tarvittu se kokemus, jota tähän mennessä on kertynyt. Eihän kuvataiteilija koskaan näe viimeistä työtään eikä kykene sitä käsittämään. Pötysyymiä kyllä vielä löytyisi, Hukkanen toteaa arvoituksellisesti.

Vanha taiteilijakin oppii kun isosti tekee

Reijo Hukkanen kertoo aina kuvitelleensa, että kun on iso ja hankala taideteos lähtemässä valmistumaan, niin sen joku muu jo tekisi. Nyt syntyvä Laulupuut -teos on Hukkasen mukaan ollut aivan ällistyttävän käsityövaltainen ja itse hän ei sellaista olisi pystynyt tekemään.

- Työ on hyvin neuvottelevaa ja keskustelevaa.  Sitten pääsee innostumaan kun löytyy sellainen metallimies, jolla on viitseliäisyyttä ja ymmärrystä.  Se on tässä ollut hienointa. Jospa tässä on sen oppinut, että kuvanveisto on hienoa parhaimmillaan, Hukkanen toteaa.