Tampere |

Huumeiden käyttäjästä voi kasvaa kelpo veronmaksaja

Varkauksia, yliannostuksia, putkareissuja. Ikää 16 vuotta. Tulevaisuuden voi vain kuvitella. Huumekuntoutuskoti Villa Hockeyssa suunta muuttuu. Elämää opetellaan mm. halonhakkuun ja hoitoryhmien avulla.

Kaksi nuorta halkohommissa
Juhana Mäkelä (vas.) seuraa kuinka halonhakkuu Niklas Talkalta sujuu. Kuva: Mari Siltanen / Yle

- Oi kuule, siinä on ehtinyt tapahtua tosi paljon asioita. Ensinnäkin suhtautuminen tähän elämään on muuttunut kokonaisuudessaan täysin, sanoo 14 vuotta huumeita käyttänyt Juhana Mäkelä neljän kuukauden kuntoutusjaksostaan.

Ylöjärven ja Parkanon rajamailla, Länsi-Aureen entisellä kyläkoululla, on toiminut jo muutamien vuosien ajan Villa Hockey.

Tampereen huumeklinikkayhdistyksen ylläpitämässä Villa Hockeyssa on enimmillään neljätoista 16-28 -vuotiasta nuorta opettelemassa uudelleen elämän alkeita. Yhteisöllisyys on avainasemassa.

Juhana on löytänyt säännöllisten liikuntavuorojen ansiosta taas urheilun, esimerkiksi punttisalilla käymisen. Lisäksi jokaisella nuorella on Villa Hockeyssa omia vastuita joka viikko. Yksi siivoaa autot, toinen keittiötä.

- Pienistä vastuista on tullut tosi paljon iloa.

Ihmisiin suhtautuminenkin on muuttunut. Huumekoukussa ollessa välit omaan 5-vuotiaaseen poikaankin olivat etäiset. Nyt yhteyttä pidetään säännöllisesti ja omien lähisukulaistenkin kanssa vaihdetaan kuulumisia. Juhanan hymy on leveä.

- Ennen en muuta yhteyttä pitänyt kuin pyysin rahaa tai palveluksia - tule hakemaan putkasta tai sairaalasta pois. Nyt kuulumisten kysymiset ovat ihan toista. Näinkin pienessä ajassa on kaikki ollut mahdollista.

Ihan yhtä paljon ja enemmän maksaa se käyttäminen tuolla kadulla, tekemällä rikoksia ja kaikkea muuta mitä siihen elämään kuuluu.

– Tuula Rantanen

Keskellä korpea rakentuu arki

Melkein keskellä metsää sijaitseva Villa Hockey on tullut joillekin kuntoutujille hieman yllätyksenä, vaikka suurin osa käykin tutustumassa paikkaan etukäteen. Ympäröivä luonto tuo oivalluksia, sanoo Villa Hockeyn johtaja Tuula Rantanen.

- Ai niin, että lintujakin on olemassa. Kyllä he viihtyvät, vaikka joillain ensireaktio on, että mihin korpeen on oikein joutunut.

Luonto näkyy arjessa vielä konkreettisemminkin, sillä pihahommat kuten lumenluonti kuuluvat nekin nuorille. Halotkin on puusaunaa varten jonkun hakattava.

- Joskus on oltu rankametsässä, naapurin metsästä on kaadettu puita naapurin luvalla, ja saatu omaan käyttöön.

Yhdessä tekemisen lisäksi työntekijät ja nuoret ruokailevat yhdessä. Lisäksi pyörivät päivittäiset hoitoryhmät. Vain Villan tiloissa ei olla, vaan esimerkiksi Parkanossa käydään liikkumassa ja hoitamassa asioita ja Tampereella taas NA-ryhmissä tai vaikka teatterissa.

Pienin askelin arkea aletaan rakentaa.

Pidemmät kuntoutusjaksot tiukassa

Puoli vuotta olisi sopiva kuntoutusjakso, sillä ensimmäinen kuukausi menee siihen että pää alkaa selvitä, sanoo Tuula Rantanen. Varsinkaan tamperelaiseille ei kuitenkaan pidempiä hoitojaksoja meinaa herua. Kaupunki ei annam pitkiä maksusitoumuksia, toisin kuin esimerkiksi Turku.

Eihän siellä kenttäelämässä ole muita vaihtoehtoja kuin mielisairaalahoito, vankila tai kuolema.

– Juhana Mäkelä

Rantasta tilanne turhauttaa, sillä päättäjät laskevat vain kuntoutukseen meneviä rahoja.

- Ihan yhtä paljon ja enemmän maksaa se käyttäminen tuolla kadulla, rikosten tekeminen ja kaikki muu, mitä siihen elämään kuuluu.

- Tälläkin hetkellä suurin osa Villan nuorista on työharjoittelussa ja töissä eli veronmaksajina, Rantanen sanoo.

- Kyllä näillä nuorilla on aikaa maksaa takaisin sitä, mikä on nyt kunnalta niin sanotusti menetetty. Enkä näe, että se olisi menetetty. Se on se meidän toivo, että näitä nuoria kumminkin yritetään tässä vaiheessa elämää jeesata niin paljon kuin he sitä tarvitsevat.

Ovet eivät sulkeudu kuntoutuksen jälkeen

Kuntoutusjaksoon tämä ei jää. Asunnon etsinnässä autetaan ja mahdollisessa jatkohoidon suunnittelussa. Tuula Rantanen on ollut päihdekuntoutuksessa töissä jo 16 vuotta ja Villa Hockeyssäkin useamman vuoden. Hän suosittelee Villa Hockeyn kaltaista kuntoutusta.

- Ei tätä työtä jaksaisi tehdä, jollei olisi onnistumisia. Meillä on oma jälkihuolto ja pysymme nuorten elämästä kartalla. Nytkin on tulossa parin viikon päästä nuoria viikonloppua viettämään. Tampereellakin he kokoontuvat, käyvät kahvilla ja NA-ryhmissä.

Kaikkien kohdalla kuntoutus ei tietenkään auta.

- En tiedä onko mitään paikkaa missä kaikki haluaisivat raitistua, toteaa Rantanen.

Kestävä onni onkin mahdollista

Juhanan kohdalla on tultu kauas niistä ajoista, kun hän paikkasi huumeilla itsetuntoa ja torjui tylsyyttä. Kuoleman ja poliisin pelko olivat läsnä koko ajan.

- Eihän siellä kenttäelämässä ole muita vaihtoehtoja kuin mielisairaalahoito, vankila tai kuolema.

Nykyään Juhana saa itsetuntoa monin eri tavoin, ei vähiten liikunnan ja uusien ystävien ansiosta. Odottamassa on jo asunto Tampereella, liikuntapaikat on katsottuna ja opiskelukin siintää tulevaisuudessa.

- Jos mietin itseäni silloin kun olin huumeluolissa piikki kädessä, niin ei siinä hymyä ollut kuin sen seitsemän sekuntia, kun saa annoksen kehoon. Se ilo ja onni, mitä täällä on saanut maistaa, on jatkuvaa.

Tuoreimmat aiheesta: Tampere

Pääuutiset

Politiikka

105 kannatti ja 92 vastusti – näin kansanedustajat äänestivät avioliittolaista

Grafiikka

Tuoreimmat

Muualla Yle.fi:ssä