Vuonna 1975 suomalainen kulttuurilehtikenttä kasvoi uudella tulokkaalla. Kolme nuorta toimittajaa oli edellisvuoden joulukuussa päättänyt jättää Musa-lehden ja perustaa oman aviisinsa, Soundin.

- Muistan ikuisesti kuinka talouspäällikkö huusi naama punaisena meidän peräämme, että kestää korkeintaan kolme kuukautta ennen kuin olemme konkurssissa,  Soundin päätoimittaja Timo Kanerva nauraa.

Vihaisen talouspäällikön ennustus meni pieleen. Soundista kasvoi pitkäikäinen ja arvostettu lehti, vaikka alkuaika olikin päätoimittajan mukaan melkoista kituuttamista.

Saan jatkuvasti palautetta siitä, miten mukava käyttöliittymä paperinen lehti on.

- Timo Kanerva

- 70-luvulla levyarvosteluissa sanottiin suoraan, että Suomi on tangon ja humpan maa eikä täällä kannata tehdä rokkia ainakaan suomeksi. Otimme Soundissa ohjenuoraksemme suosia suomalaista. Nykyään iloitsen siitä, että bändit tekevät levyjä englanniksi ja pääsevät ulkomaille, mutta aluksi meidän oli pakko saada Juicet, Hassisen koneet, Eppu Normaalit, ja Dave Linholmit läpi jotta suomenkielinen rokki syntyi.

Lehti elää nettiaikanakin

Nykymaailmassa paperille painetun lehden asema on muuttunut. Uskollisia lukijoita riittää kuitenkin edelleen, Timo Kanerva sanoo.

- Saan jatkuvasti palautetta siitä, miten mukava käyttöliittymä paperinen lehti on. Moni tekee koko päivän töitä näyttöpäätteen äärellä, ja siksi kotona on kiva vain laittaa hyvää musiikkia soimaan ja oikaista sohvalle lehden kanssa.

Yksi musiikkijournalismin isoimmista muutoksista on Timo Kanervan mukaan tapahtunut musiikin saavuttamisen helppoudessa.

- Aikoinaan kriitikolla oli ensikuuntelemisen oikeus ja siksi tärkeä asema.  Muistan itsekin lukeneeni amerikkalaisia arvosteluja ja miettineeni miltä levy mahtaa kuulostaa. Nykyihminen saa haluamansa levyn kuultavakseen muutamalla napin painalluksella.

Koko kenttä yhden lehden alle

Soundin yli kolmekymmenvuotisen menestyksen salaisuus on pitävässä linjassa, uskoo päätoimittaja.

- Olen alusta lähtien pitänyt huolta siitä, ettei keskitytä vain yhteen musiikkigenreen tai liputeta vain yhden tyylin puolesta. Lisäksi pitää muistaa huomioida kaikkia lukijoita; heissä on niin ammattimuusikoita, musiikin harrastajia kuin musiikin kuluttajiakin. Kaikki pitää pyrkiä keräämään yhden lehden alle.

Millä päätoimittaja itse porskuttaa vuosikymmenten jälkeen?

- Rakastan musiikkia. Jos en rakastaisi, en missään nimessä voisi tehdä tätä työtä. Monet keskittyvät haikailemaan menneiden aikojen musiikin perään ja unohtavat, että kaikki se on edelleen olemassa ja lisää syntyy jatkuvasti. Hyvän musiikin määrä kasvaa koko ajan.