Kulttuuri |

Hyvin tehty amatööriteatteri maksaa siinä missä ammattilaisten tuotanto

Suomi on harrastajateattereiden luvattu maa. Parhaimmat esitykset tehdään monen kymmenen tuhannen euron budjetilla, vaikka näyttelijät eivät saa korvausta. Yksi kunnianhimoisista kulttuurilaitoksista on Luvian Talviteatteri.

Ulvilan teatterin Sweet Chariot näytelmässä on näyttäviä tanssiesityksiä.
Kuva: Joona Haarala / Yle

Luvian seurojentalolla Satakunnassa on innostunut kuhina.

Sweet Charity -musikaalin ensi-iltaan on reilu viikko, ja nyt kaikki näyttää olevan kunnossa. Tuotannossa on mukana lähes viisikymmentä vapaaehtoista näyttelijää, muusikkoa ja tekniikan väkeä.

– Alunperin tulin Luvialle työn perässä. Minua pyydettiin laulujen harjoittajaksi Katri Helena -musikaaliin, ja tutustuin Luvian talviteatteriin ja musiikkiteatteritoimintaan. Viime vuonna olin ensimmäistä kertaa lavalla ja nyt on päärooli kyseessä, kertoo musikaalin yksi harvoista koulutetuista laulajista Helena Känä.

Helena Känä esittää tanssityttö Charity Hopea.
Helena Känä esittää tanssityttö Charity Hopea. Kuva: Joona Haarala / Yle
Känän roolihahmo Charity Hope Valentine uskoo lujasti rakkauteen ja siihen, että hän vielä löytää sen oikean. Ristiriitaiseksi hahmon tekee se, että hän tanssii maksusta miehille.

Helena Känä sanoo olevansa aidosti innostunut esiintymisestä harrastajien kanssa. Samaa mieltä on ohjaaaja Tomi Aalto.

– Pakkohan se on näkyä, että kyseessä ovat harrastajat. Jossain määrin se näkyy äärimmäisen positiivisesti. Harrastaja tekee tätä puhtaasta sydämestä, Aalto toteaa.

Myös amatöörien laatu maksaa

Aalto muistuttaa, että ammattiteatterissa joka hetkestä maksetaan näyttelijälle. Amatöörit tekevät taidetta puhtaasta harrastamisen ilosta. Se ei silti tarkoita, että tasokkaan harrastajateatterin tekeminen olisi ilmaista.

Tomi Aalto ei paljasta budjettia, mutta kyse on kymmenistä tuhansista euroista.

– Rahat saadaan palamaan ihan sillä, että me maksetaan amerikkalaisille tästä ilosta, että me saadaan täällä esiintyä. Tässä on hirveän isot tekijänoikeuspalkkiot. On käsikirjoittajan palkkio ja on säveltäjän palkkio.

Ulvilan teatterin Sweet Chariot näytelmän ohjaaja.
Ohjaaja Tomi Aalto Kuva: Joona Haarala / Yle
Tämän päälle tulevat suomentajan palkkio, ja omansa saa myös Turun kaupunginteatteri, joka esitti musikaalin suomeksi ensimmäisen kerran vuonna 1999.

– Ja tottakai skenografia maksaa ja matkakulut päälle, Aalto jatkaa listaansa raharei'istä.

Tappiota ei siis ole varaa tehdä paljoa, vaikka Luvialla on tunnetusti paljon paikallisia sponsoreita tukemassa alueella hyvin tunnettua teatteria. Ei ihme, että ohjaajalla voi amatööriesityksessä olla yhtä isot paineet kuin isoissa laitoksissa.

– Ammattiteattereissa on paljon enemmän näytöksiä. Meillä on parisenkymmentä. Lisäksi ammattilaiset pystyvät harjoittelemaan paljon enemmän.

Onneksi pääosan esittäjä on ollut joka ikisessä harjoituksessa. Muuten herkkä korttitalo olisi ollut epävakaalla pohjalla.

Tuoreimmat aiheesta: Kulttuuri

Pääuutiset

Tuoreimmat

Muualla Yle.fi:ssä