Maaseudun kukkasrahaston säätiön kasvattaja-palkinto lämmittää Iceheartsin toiminnajohtaja Ville Turkan mieltä. Paljon suurempi palkkio työstä on kuitenkin se, miten 12 vuotta joukkueissa pelanneet pojat ovat saaneet elämänsä paremmille urille.

- Se nähdään jo varhain, mitkä lapset ovat vaarassa päätyä syrjäytyneiksi. Tämä toiminta on pomminvarmaa syrjäytymisen ehkäisemistä. Täällä on eräskin poika, joka ei todellakaan kuusivuotiaana levittänyt hyvinvointia ympärilleen, mutta nyt 18-vuotiaana tekee kaikkensa auttaakseen muita.

Harrastusten puute johtaa helposti huonoille teille

Iceheartsin idea syntyi, kun Turkka työskenteli lastenkodeissa, ja jututti niissä asuvia nuoria. Näillä nuorilla oli jo kaikki syrjäytymisen merkit päällä.

- He olivat jo pitkällä sillä tiellä, jossa tavallinen elämä ei enää kiinnosta, on koulupudokkuutta ja päihteitä. Heistä kukaan ei ollut harrastanut oikein mitään. Ainakin nämä huostaanotetut lapset ainakin olivat jääneet osattomiksi normaalista vapaa-ajan vietosta, johon useat keskiluokan lapset voivat osallistua.

Ikänsä paljon harrastanut Turkka ajatteli, että lapsia kannattaisi auttaa ennen kuin isoja ongelmia jo on.

- Harrastuksissa on ylimääräisiä silmäpareja puuttumassa ja katsomassa päältä, siellä oppii sääntöjä, oman vuoron odottamista, toisten kunnioittamista, yhteistyön merkitystä. Joukkueurheilussa näitä opetellaan koko ajan. Kun aikuinen ottaa ryhmän poikia hoitaakseen ja on sen kanssa 12 vuotta, niin vaikea siitä on lipsua väärille urille.

Monelle ainoa keino päästä pelaamaan

Rahaa palaa pelitouhuun - myös Iceheartsilta, joten tukea tarvitaan jatkuvasti. Yhden joukkueen kustannus on vuodessa 50 000 euroa. Raha kuitenkin poikii vähintään saman verran takaisin yhteiskunnalta säästyvinä kustannuksina. Turkka uskookin, että jonain päivänä Icehearts on osa kaikkien kuntien toimintaa. Toiminta on nyt levittäytynyt Lahteen ja Ulvilaan, pian aloitetaan Seinäjoella.

Iceheartsin pojilla tuskin olisi ilman juuri tätä joukkuetta pääsyä jäälle. Monet ovat köyhistä monilapisista perheistä, yksinhuoltajaperheistä tai maahanmuuttajaperheistä. Pelihaaveet ovat voineet tyssätä yhtä lailla rahapulaan kuin pulaan vanhempien ajasta. Joukossa on myös poikia, joilla on jo melkoisia sosiaalisia ongelmia, poikia, joita muut joukkueet eivät kestäisi, Turkka kuvailee.

- Täällä on poikia, joilla ei ole mitään ryhmässä olemisen taitoja ja joita ei tavallinen ryhmä kestäisi ,mutta meillä on ollut aikaa odottaa taitojen karttumista. Tässä poikiin tutustutaan pitkän ajan kuluessa ja heiltä myös vaaditaan oman koulunkäynnin hoitamista ja muuta. Ainoa asia, jolla lapsista tulee hyviä aikuisia on välittäminen, eikä välittämistä ole koskaan liikaa.