Väittäisin, että kaikki sosiaaliset suhteet, mukaan lukien rakkaussuhteet, perustuvat oman edun ja mielihyvän tavoittelulle. Enkä nyt halua olla pelkästään kyyninen. Sosiaaliset suhteet eivät ole pyyteettömiä vaan ne sisältävät jo lähtökohtaisesti ajatuksen vastavuoroisuudesta, joko aineellisessa tai emotionaalisessa muodossa.

Rakkaus tai ystävyys eivät ole epäitsekkäitä vaan haluamme viettää aikaamme niiden ihmisten kanssa, joiden seura saa oman olomme tuntumaan hyvälle. Kokeaksemme itsemme hyväksytyiksi ja rakastetuiksi tarvitsemme läheistemme huomiota ja vastavuoroisesti tarjoamme heille tukeamme ja läsnäoloamme.

Vieraampien ja tuntemattomien kanssa voimme vain toivoa, että vastavuoroisuuden ajatus määrittää myös heidän toimintaansa. Pienemmässä yhteisössä jo pelkkä sosiaalinen paine ja keskinäinen riippuvuus huolehtivat siitä, että kaikki ovat tasapuolisesti hyödyksi toisilleen, eikä vapaamatkustajia suvaita pitkään.

Kaupungistuneessa ympäristössä täysin tuntemattomia ihmisiä on paljon ja väärinkäytökset ja etiikan unohtaminen helpompaa. Kyse on kuitenkin pienistä asioista ja jokainen meistä voi osaltaan vaikuttaa siihen, että vastavuoroisuus toteutuisi myös omassa elämässämme.

En todellakaan ole luonnostani mitenkään sen parempi ihminen kuin kukaan muukaan, mutta uskon jonkinlaiseen hyvän kierrättämiseen. Käsitykseni mukaan oma vaivannäköni ja toisten auttaminen ennen pitkää satavat omaan laariini vastapalvelusten muodossa.

Auttavien käsiparien takaamiseksi voin parhaiten toimia auttamalla ensin muita ja tekemällä itseni tarpeelliseksi. En voi ennakolta koskaan tietää, millaista apua tulevaisuudessa tarvitsen, joten ei kannata olla kovin valikoiva sen suhteen kenelle olen ystävällinen, avulias ja hyödyksi. Ehkä tämä on varsin laskelmoitua omaneduntavoittelua, mutta itsekäs toimintani hyödyttää monin tavoin myös muita.

Sosiaalinen paine ja keskinäinen riippuvuus huolehtivat siitä, että kaikki ovat tasapuolisesti hyödyksi toisilleen, eikä vapaamatkustajia suvaita pitkään.

- Katariina Katla

Toki isompaan joukkoon mahtuu aina muutama mätämuna, joka yksipuolisesti käyttää toisten avuliaisuutta hyväkseen, mutta vastoinkäymisten ei pitäisi antaa lannistaa liikaa.

Suurin osa meistä ihmisistä kuitenkin haluaa toimia oikein ja auttaa toisia, jopa täysin ventovieraita ilman minkäänlaista varmuutta vastapalveluksesta tai maksusta. Monesti jo pelkästään siitä ilosta, että toisten auttamisesta tulee itselle hyvä mieli. Mahdollisesti myös apua saanut auttaa omalta osaltaan seuraavaa ihmistä ja pienen positiivisen teon vaikutus kertautuu ja palautuu tavalla tai toisella.