Ympäristöpsykologia tarkoittaa oppia, mikä tutkii kuinka ihminen käyttäytyy tai toimii eri ympäristöissä ja millä perusteella tehdään erilaisia valintoja- vaikkapa ostopäätöksiä.

Kauppakeskusten luvatussa maassa nämä asiat on erittäin tarkasti tutkittu. Ihminen tekee päätöksiä silmänräpäyksessä; haluanko kävellä tästä nopeasti ohi vai jäänkö viettämään tähän hetkeksi aikaani.

Maisema- arkkitehti Juha Prittinen on tehnyt runsaasti tuttavuutta aiheen kanssa ja tietää muutamia lainalaisuuksia ihmisten viihtymisestä.

- Keskeinen asia on muun muassa turvallisuus. Tähän liittyy tietysti se, kuinka paljon autot ja kevyt liikenne ovat sekoitettuina keskenään. Autojen välissä sukkulointi ei lisää ihmisten turvallisuutta. Myös koettu turvallisuudentunne on tärkeä asia. Ristiriitaista on kuitenkin esimerkiksi se, että sinänsä turvallisiksi tarkoitetut alikulkutunnelit saattavat tuntua turvattomilta paikoilta, sanoo Juha Prittinen.   

Tutkittu juttu - ihminen hakeutuu toisen luo

Tutkimusten mukaan ihminen haluaa mennä sellaiseen paikkaan, jossa on mahdollisuus tavata joku toinen ihminen.

- Hakeutuminen muiden luokse sisältää ison EHKÄ-ajatuksen. Ehkä siellä on joku toinenkin, ehkä tapaan jonkun ihmisen, ehkä jään juttelemaan jonkun kanssa. Tarvitaan myös joku syy, mistä keskustella; tarvitaan siis paikkoja joissa voisi olla vaikka taidetta, myyntikojuja, musiikkia tai vaikkapa koiria, luettelee Prittinen.

Miljöön oikeat mittakaavat ovat ratkaisevan tärkeitä siinä, tuntuuko tila kolkolta vai kotoisalta. Suuruuden ekonomia ei toimi.

-  Viihtyvyyden kokemisen mittakaava on varsin pieni. Jos esimerkiksi aukion halkaisija on yli 70 metriä leveä, se tuntuu jo liian suurelta. Esimerkiksi Kööpenhaminassa katujen leveydet ovat noin 7-11 metriä leveitä.

- Suomessa katujen leveys on keskimäärin 18-25 metriä ja jos ääriesimerkin haluaa hakea, niin olkoon se vaikkapa Turenki, jossa kävelykadun leveys on liki 30 m! Se ei kertakaikkiaan vaan voi toimia, huokaisee Juha Prittinen. 

Auto, my love

Miltei joka kerta kun keskustan kehittäminen on tapetilla, kiistat kilpistyvät autoihin ja niiden parkkeeramiseen. Ihminen toimii ja ostaa parhaiten tiivissä keskustassa. Jos asioiden toimittamista varten täytyy pysäköidä auto moneen kertaan, se turhauttaa. Mutta auto on saatava mahdollisimman lähelle, väittävät monet yrittäjät.

Juha Prittinen muistaa kävelykeskusten rakentamisen aallon 1980- ja 1990- luvuilla ja sanoo kävelykeskustan olevan myös kulttuurinen asia.

- 1990- luvulla kävelykeskustoja rakennettiin varsin pieniinkin paikkoihin. Silloin keskustojen yrittäjät vastustivat kävelykeskustoja yhdessä rintamassa, mutta rakentamisen ja muutaman vuoden jälkeen kaupankäynti liikkeissä oli moninkertaistunut. Kävelykeskustoissa ihminen viihtyy paremmin ja ostaa enemmän, joten myös kaupallisesti ne ovat olleet onnistuneita projekteja, muistuttaa Juha Prittinen Janakkalasta.