Kööpenhamina häämöttää

Kööpenhaminassa on määrä saada aikaan sellainen ilmastosopimus, joka sitoisi kaikki maat ilmastotalkoisiin niin sanotun Kioton pöytäkirjan jälkeen, vuodesta 2013 eteenpäin. Päästöjen vähennystalkoisiin olisi tarkoitus saada mukaan sekä kehitysmaat, joille edelliset sopimukset eivät ole asettaneet päästövaatimuksia että Kioton pöytäkirjasta vetäytynyt Yhdysvallat.

Uuden ilmastosopimuksen syntymiseen on nyt suuret paineet. Monien mielestä myös toiveikkuus yhteisen näkemyksen syntymisestä on perusteltua. Erityisesti Yhdysvaltojen hallinnon vaihtuminen on lisännyt toiveita siitä, että eri maat voisivat löytää toisensa ilmastokysymyksessä.

Presidentti Bush suhtautui ilmastonmuutoksen torjumiseen hyvin kielteisesti, mutta toukokuussa 2009 päivätyn asiakirjan mukaan presidentti Obaman Yhdysvallat on sitoutunut "voimakkaan kansainvälisen ilmastosopimuksen syntymiseen Kööpenhaminassa". Lisäksi presidentti Obama ajaa omaan maahansa edistyksellistä ilmastolainsäädäntöä, joka mahdollistaisi mm. kansallisen tason päästökaupan hiilellä.

Pitkä matka sopimukseen

Teollisuusmaiden kannat tuleviin päästövähennyksiin ovat alkaneet hahmottua, mutta kehitysmaat eivät ole vielä ilmaisseet, minkälaiset valmiudet niillä on puuttua omiin päästöihinsä. Niinpä uuden ilmastosopimuksen syntymiseen on vielä pitkä matka.

Tiukinta linjaa ilmastoneuvotteluissa vetää EU, jonka mielestä kaikkien teollisuusmaiden pitäisi vähentää kasvihuonekaasupäästöjään 25 - 40 prosenttia vuoteen 2020 mennessä, kun vertailuvuotena pidetään vuotta 1990. Vuoteen 2050 EU kaavailee jo lähes hiiletöntä yhteiskuntaa.

Itse EU on sitoutunut pienentämään omia päästöjään 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä, ja 30 prosenttia, jos Kööpenhaminassa syntyy kattava kansainvälinen ilmastosopimus.

Yhdysvallat tarjoaa vaatimattomampia vähennyksiä. Kesäkuussa kongressin edustajainhuoneen hyväksymän lakiesityksen mukaan Yhdysvallat vähentäisi päästöjä 17 prosenttia vuoden 2005 tasosta vuoteen 2020 mennessä. Ympäristöjärjestöjen mukaan tämä merkitsisi korkeintaan 5 prosentin vähennystä, jos vertailuvuotena käytetään samaa kuin EU, eli vuotta 1990. Tullakseen voimaan myös senaatin on hyväksyttävä laki.

Vaikka Yhdysvaltojen tavoite onkin huomattavasti EU:ta vaatimattomampi, sitä voidaan pitää kunnianhimoisena maalle, jonka perusrakenteet rakentuvat pitkälti öljytalouden varaan. Silti EU:sta ja kehitysmaiden leiristä on kuulunut nurinaa siitä, että Yhdysvallat tekee liian vähän ilmastonmuutoksen torjumiseksi.

Kehitysmaat eivät ole paljastaneet korttejaan

Ensimmäistä kertaa kehitysmaille on nyt esitetty numeerisia päästövähennystavoitteita. Luvut sisältyvät EU:n neuvottelutavoitteisiin, ja niiden mukaan kehitysmaiden tulisi vähentää päästöjään nykyiseltä voimakkaalta kasvu-uralta 15 - 30 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Kehitysmaille esitetyt tavoitteet noudattavat siten yhdessä sovittua solidaarisuusperiaatetta, jonka mukaan kaikkein kehittyneimmät kantavat ilmastotalkoiden raskaimman taakan.

Kehitysmaat eivät ole vielä sanoneet kantaansa omiin mahdollisiin päästörajoituksiinsa. Tähän saakka ne ovat pitäneet kiinni oikeudestaan melko rajoittamattomaan talouskasvuun. Ilmastoneuvottelijat kertovat kuitenkin käsityksinään, että etenkin Kiina on viime aikoina pehmentynyt omissa kannoissaan. Yhdysvallat ei myöskään ole enää vaatinut yhtä näyttävästi kuin aiemmin, että niinsanottujen kehittyvien talouksien on suostuttava sitoviin päästörajoituksiin, ennenkuin sopimuksesta voidaan puhua.

Neuvottelujen vaikein paikka tulee olemaan rahallinen tuki kehitysmaille puhtaampaan teknologiaan siirtymiseksi, metsäkadon hillitsemiseksi sekä ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi. Kehitysmaat ovat esittäneet, että ne haluavat tukiaisia, jotka vastaavat puolesta yhteen prosenttia teollisuusmaiden bruttokansantuotteesta. Siten tuki olisi suuruudeltaan samaa luokkaa kuin nykyinen kehitysapu.

Toistaiseksi rahoitusneuvottelut eivät ole edenneet. EU:n syyskuinen tarjous rahoituspohjaksi oli ensimmäinen avaus rahoitusneuvotteluiden pukkaamiseksi eteenpäin.

Pallo Kiinalla ja Yhdysvalloilla

Kiina on yksi vaikutusvaltaisimmista kehitysmaista ilmastoneuvotteluissa. Kiinan omat päästöt kasvavat ennätysnopeasti maan talouskasvun vauhdittamina, niin että niiden arvioidaan olevan vuonna 2030 nelinkertaiset verrattuna vuoden 1990 tasoon.Yhdessä Yhdysvallat ja Kiina vastaavat tällä hetkellä lähes puolesta maailman hiilidioksidipäästöistä.

Monen ilmastotarkkailijan mielestä avainkysymys on, löytävätkö Kiina ja Yhdysvallat toisensa. Kumman tahansa täysjarrutus voi kaataa ilmastosopimuksen syntymisen kokonaan.

Kesän aikana molemmat maat ovat osoittaneet aiempaa suurempaa sitoutumista ilmastonmuutoksen hillitsemiseen. Italiassa heinäkuussa pidetyssä teollisuusmaiden ja kehittyvien maiden kokouksessa molemmat maat ilmaisivat pitävänsä lämpötilan kahden asteen nousua ehdottomana kattona. Näin ne hyväksyivät ensimmäistä kertaa EU:n jo aiemmin rummuttaman vaararajan.

Uudesta ilmastosopimuksesta on tulossa maailman monimutkaisin kansainvälinen sopimus, jonka kaikki yksityiskohdat ovat vielä auki. Moni tarkkailija on sitä mieltä, että aikaa näin valtavan kokonaisuuden synnyttämiseen ennen joulukuuta on liian vähän. Silti vallalla on yleinen optimismi siitä, että uusi ilmastosopimus syntyy jossakin muodossa vielä vuoden 2009 aikana.